tiistai 30. kesäkuuta 2015

Blogilinkkejä

Niin se vaan tuli kesäkuun blogihaaste nimeltään "Upp och hoppa i juni" päätökseensä nimittäin tänään on viimeinen päivä kesäkuuta! Osasta aiheita on ollut vaikeampi kirjoittaa ja osasta luonnollisesti helpompi. Muutamina päivinä jouduin skippaamaan kirjoittamisen ja kirjoitin tuplasti seuraavana päivänä. Kaikista aiheista kuitenkin tuli kirjoitettua. :) Kiva vaihteeksi päästä kirjoittamaan hiukan rauhallisempaan tahtiin (vaikkakin tavoitteena on kirjoittaa usein) ja juuri niistä aiheista, joista haluan kirjoittaa.

Viimeisen päivän kunniaksi aiheena on "länkkärlek" eli kertoa treeniblogeista ja/tai -sivuista, joita seuraan ja, joista myös saan inspiraatiota. Alla on niistä muutamia! Kuvat on otettu blogien sivuilta ja niitä klikkaamalla pääset katsomaan mistä on kyse. Annan kuvien ja sivujen puhua puolestaan.;)




Endorfiinikoukussa

Steffit.com


On The Move




maanantai 29. kesäkuuta 2015

Epäonnistunut tavoite


Jo toiseksi viimeistä kesäkuun blogihaasteen kirjoitusta viedään! Mikä tarkoittaa sitä, että kesäkuu on myöskin hurahtanut ja loma-aika sitä myöten hupenee. Tänään vasta oikeastaan ensimmäisen kerran oli sellainen kesäisempi sää, joten alkoi nyt vasta tuntumaan siltä, että sitä tosiaankin on lomalla. Ja kuukausi lomaa on jo mennyt! En koe vielä ollenkaan palautuneeni ensi lukuvuotta varten. Onneksi tässä on vielä aikaa...

Täytyi ottaa jokin kesäkirja mukaan rannalle.
Lapsuuden aitoa iloa :)
Vesi oli pirun kylmää, tuntui paljon kylmemmältä kuin mökin järven (15 astetta) vesi.
Tänään suunnistin siis tänne kotirannalle, jonne myöhemmin liittyi seuraani Katja sekä Pilvi kahden lapsensa kera. Sain myös aamulla viime viikolla Planet Fitnessiltä tilaamani paketin - LesMillsin vaatteita siis. Olivat ihan hyviä, mutta spinninghousut joudun varmaan palauttamaan, kun ovat hiukan liian isot. Tuo takkikin oli ehkä vähän heppoisempi, kuin mitä olin ajatellut, mutta kaipa tuo kestää...

Planet Fitnessiltä tulleet vaatteet: takki, fitness-toppi, pyöräily toppi ja toinen fitness-toppi.

Päivän kirjoitus koskee tavoitetta, jonka olen "missannut" eli jota en ole saavuttanut. Olen aiemmin jo kertonut, että tavoitteiden asettaminen on minulle tärkeää, sillä tarvitsen niitä saavuttaakseni oikeasti jotakin. Minun on hankala keksiä mitään konkreettista tavoitetta, jota en olisi saavuttanut, koska pyrin tekemään tavoitteistani mahdollisimman realistisia ja sellaisia, että ne ovat oikeastikin saavutettavissa. 

Mieleeni tuli kuitenkin tämä jatkuva taistelu tämän painon - tai ei ehkä painon vaan jatkuvan turvotuksen ja "pullukkaolon" kanssa. Lähes ikuisena tavoitteena on ollut se, että olisi mukava olla "omassa itsessään" ja siitä onkin tullut sellainen ikuisuusprojekti. On kausia, kun olo on parempi ja maha pienempi ja sitten tulee taas se kausi, kun on hirveesti stressiä ja töitä ja olo on kuin piukeella punkilla (koiraihmiset ainakin tietää miltä se näyttää, tässä esimerkki niille, jotka eivät ole nähneet). Selkävamma on vaikuttanut hurjasti henkiseen ja fyysiseen olooni sekä estänyt minua liikkumasta tavoilla, joista nautin eniten ja joilla myös saisin nopeasti oloni ja ulkomuotoni paremmaksi. Nyt siis ollaan taas takaisin siinä punkki-vaiheessa. Täytyisi löytää jokin kultainen keskitie, jolloin ei jojoilisi edestakaisin sekä hyvä vaihtoehtoinen ja tarpeeksi koukuttava tapa liikkua siihen asti, kun pääsen taas liikkumaan niillä vanhoilla parhailla tavoilla. Helpommin sanottu kuin tehty! Any ideas?

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Siksi kirjoitan...


Miksi kirjoitan?

Syitä on varmasti monia, mutta ensinnäkin kirjoitan, koska kirjoittaminen on mielestäni mukavaa ja jollain tavalla terapeuttista. Olen pienestä asti pitänyt kirjoittamisesta. Jo ala-asteella kirjoitin helposti yhdellä tarinalla koko ainekirjoitusvihkoni täyteen. Joskus jopa ajattelin, että tulevaisuudessa minusta tulisi kirjailija.

Jollain tavalla veikkaan, että lingvistipuoleni nousee minussa esiin ja se on osasyy siihen miksi tykkään kirjoittaa. Olen toki tottunut kirjoittamaan enemmän vieraalla kielellä - pääosin englannilla - ja siksi olenkin huomannut, että suomeni on ruvennut rapistumaan. Sekin on ehkä yksi syy miksi haluan kirjoittaa - jotta saisin taas aktivoitua suomen kieltä. Koulujen jälkeen on tullut harmillisen vähän kirjoitettua suomeksi. Yliopistossakin kirjoitin pääosin englanniksi ja ruotsiksi, ainoastaan hyvin harvat kurssit olivat suomeksi.

Minusta on myös mukavaa keskustella asioista samanmielisten kanssa (eli siis rohkeasti vaan kommenttia) sekä jakaa vinkkejä ja tietoa, jos siitä vain jollekin on apua. Lisäksi luen miellelläni toisten samanmielisten (ja ehkä vähän erimielistenkin) blogeja ja haen niistä inspiraatiota, motivaatiota, vinkkejä ja ideoita. En väitä olevani mikään ekspertti oikeastaan missään asiassa ja opin miellelläni aina lisää. :)

Pride ja 10 vuoden kuluttua


Niin siinä taas kävi, että eilen jäi taas kirjoittamatta, kun olin keskustassa Priden puistojuhlassa nauttimasta hyvästä seurasta, hyväksyvästä ilmapiiristä ja erilaisuudesta. Ensimmäisen kerran monen vuoden yrityksen jälkeen en ollut töissä puistojuhlan aikaan ja pääsin paikalle! Niin oli päässyt 25 000 muutakin, aika huikea määrä suvaitsevaisia ihmisiä! Valitettavasti niitä kapeakatseisia on edelleen liikaa, taas eilen luin Instagramista kuinka jonkin teinitytön vanhemmat eivät olleet antaneet lapsensa tulla paikalle kuuntelemaan konserttia. En tiedä mitä siinä pelkäävät, homoushan tunnetusti tarttuu, eikö?! No joo. Oli kiva nähdä paikalla myös eturivin poliitikkoja (muun muassa Ville Niinistö, Emma Kari ja Ozan Yanar) ja etenkin siitä ainoasta puolueesta, jota äänestän eli Vihreistä. Ja pyh, vaalisalaisuus on ihan turha juttu. Mä voin ihan ylpeesti myöntää, että olen joka ikinen kerta lyhyen äänestysurani aikana äänestänyt Vihreitä, koska ne on ainoita, jotka on aidosti ja oikeesti kiinnostunut niin ympäristöstä kuin seksuualivähemmistöistäkin.

Aurinko onneksi paistoi ja ilma oli muutenkin hyvä, mutta kyllä tuli pirun kylmä sitten ajan mittaan, vaikka varauduinkin kunnon vaatevarustuksin. Puistojuhlan jälkeen jatkettiin vielä terassille Vapianoon ja ulos syömään (Aleksin Piha). Voin muuten lämpimästi suositella Aleksin Pihan Morrisonin pizzoja: täynnä kunnon täytteitä ja ne maksaa vaan 14,50. Viimeksi otin Vegen, mutta nyt kokeilin Seafoodia ja oli melkeen parempi! Aleksin Pihalla on kiva kesäinen "etelän tunnelma" ja siellä voi tilata kolmesta ruokia kolmesta eri ravintolasta. Alla kuvia eiliseltä:





Eilisen kirjoituksen aihe oli "10 vuoden kuluttua". Kirjoitan aiheesta hyvin lyhyesti, koska aiheesta ei ole niin paljon asiaa. Oletan tämän koskevan vain liikuntaa, joten kirjoitan siltä kantilta. Kymmenen vuoden kuluttua olen 34-35-vuotias. Toivoisin olevani hyvässä fyysisessä (ja tietysti myös henkisessä) kunnossa, kykeneväinen liikkumaan miten haluan ja selkäkin saisi olla ollut jo pitkään terveenä. Tavoitteena on, että ohjaan edelleen ryhmäliikuntaa ja olen kouluttautunut siinä eteenpäin - sekä myöskin muuten käynyt koulutuksia liikunnan ja hyvinvoinnin alalla. Tavoitteenani on myös, että olisin juossut jo maratonin, mahdollisesti montakin. Liikunta on toivottavasti edelleen suuri osa elämääni ja toivon, etten olisi pahasti päässyt rupsahtamaan. :D


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Treenaaminen ulkomailla

Tultiin muutama tunti sitten kotiin haisevana mökiltä. Yöllä heräsin siihen, kun aurinko paistoi suoraan naamaani ja lopulta puoli viiden aikaan minun oli noustava ottamaan kuva upeasta auringonnoususta järvellä. Kuvasta ei sitten tullut läheskään niin upea kuin itse auringonnoususta, koska en kuitenkaan lähtenyt ulos asti sitä ottamaan... Viimeisen mökkipäivän kunniaksi pelattiin rantapingistä (onko sellaista?) ja tehtiin hyvää wokkia. Kävin vielä ennen lähtöä kotiin viimeisessä mökkisaunassa ja päätin sen pulahtamalla järveen. Sitä tulee kyllä kaupungissa ikävä! Mutta muuten ihan mukavaa olla kotona ja saada puhtaita vaatteita sekä palata takaisin sivistyksen pariin.


Päivän aiheena on treenaaminen ulkomailla. Yhdistettynä siis kaksi asiaa, joista pidän - matkustelu ja liikunta. Ensimmäisenä teemaan liittyvänä tulee toki mieleeni viime vuonna voittamani Midnattsloppetin treenireissu Portugalissa, mutta olen siitä jo moneen otteeseen puhunut. Reissu oli kuitenkin vailla vertaansa ja lähtisin oikein mielelläni vastaaville treenimatkoille uudemman kerran! Ne vain tuppaavat olemaan ihan ylihintaisia eikä kovin moni taho Suomessa niitä järjestä. Sen sijaan Ruotsissa ne ovat isokin juttu!

En ole oikeastaan aiemmin lähtenyt varsinaisesti ulkomaille treenaamaan. Olen etelän reissuilla joskus lähtenyt aamulla juoksulenkille ja muistan kerran, jolloin isäni kanssa pysähdyttiin juoksulenkillä meren rannalle pulahtamaan ja juostiin takaisin hotellille. Luisteluaikoina kisamatkat olivat toisaalta eräänlaisia treenimatkoja ja urheilureissuja - ja ikimuistoisia olivatkin.

Ilmajoogalates Tukholmassa. Oli ihanaa! <3

Olen aiemmin maininnutkin, että olen kahteen kertaan ollut Tukholmassa liikuntatapahtumassa: kerran Les Millsin SuperSaturday:ssa ja kerran Nike Blast:ssa. Molemmat myös ihan huippureissuja. Syksyllä pääsen taas uudemman kerran SuperSaturday:hin, joka on sittemmin muuttanut nimensä OneLive:ksi. Viime kesänä oltiin Tukholmassa ystäväpoppoolla ja silloin käytiin testaamalla ilmajoogapilates, joka oli ihan huippua. Samalla reissulla käytiin myös melomassa Tukholman sydämessä, suosittelen ehdottomasti!

Tulevaisuudessa haluan toki sisällyttää vielä paljon enemmän liikuntaa jo ihan perinteisiin lomareissuihini. Enpä pistäisi pahitteeksikaan toista Portugalin tapaista liikuntareissuakaan. Haluan edelleen osallistua liikuntatapahtumiin ja tulevaisuudessa yksi haaveistani on juosta jokin puolimaraton tai jopa maraton ulkomailla. Olettaen toki, että selkä tästä tokenee jossakin vaiheessa.

Liikunnallisempia reissuja siis odotellessa...

Loppuun vielä viimeisen päivän mökkitunnelmakuvat:






perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lajit (vaiko yksi laji), joita olen harrastanut...

Eilen jäi taas rustailematta, kun mökille tuli uusia asukkeja, joten aika meni heidän kanssaan. Pelattiin perinteistä mökkipeliä krokettia sekä illemmalla Unoa ja Jengaa. Mökkiväsymys alkoi näkymään pahasti koirissa, kun Tiuku oli nukahtaa koko ajan pystyyn ja rupesi uupumuksessaan murahtelemaan kaikille. Ymmärrettäväähän se - jokainen meistä on väsymyksessään ärtynyt. :D Muuten eilinen meni aika lailla taas laiskotellessa ja pelatessa muun muassa Hay Day:ta, joita kaikki mökillä olleet (lukuun ottamatta koiria) pelaavat ahkerasti. Ollaan pelissä myös samassa farmihteisössä, joten yritetään saada hyviä palkintoja. Siihen tää maailma on mennyt, että vaikka ollaan yhdessä, ollaan verkossa! No ei, kyllä me toki vietettiin aikaa myös ihan kasvotusten.

Eilen oli tarkoitus kirjoittaa haasteen mukaisesti urheilu- tai liikuntalajeista, joita olen harrastanut. No, niitähän ei ole oikeastaan montaa ja ne on laskettavissa muutamalla sormella. Taitoluistelu on tunnetusti the one and only, jonka parissa olen jokseenkin edelleenkin tuomarointitehtävissä. Ehdin harrastamaan taitoluistelua yhteensä noin 12 vuotta, 4-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Tuossa ikähaarukassa  ja tuossa ajassa ehtii tapahtumaan paljon! Aloitin luistelun silloin, kun olin tarhassa ja lopetin lajin ollessani lukion tokalla. Aikamoista. Luistelu tulee aina olemaan osa minua ja ilman sitä en olisi ollenkaan se henkilö, joka tällä hetkellä olen. Se on siis muovannut minua hyvässä ja pahassa.

Taitoluistelu vei oikeastaan koulun ohella kaiken aikani, joten en sitä harrastaessani voi sanoa varsinaisesti harrastaneeni muuta. Taitoluisteluun kuului kuitenkin paljon muuta, etenkin tanssia. Tanssitunteja oli baletista hiphopiin. Eniten meillä oli balettia. Yläasteella olin myöskin tanssiluokalla, jossa tanssimme lähinnä jazzia, show'ta ja nykäriä.  Kävin myös tanssiopistolla yhden street-kurssin.

Taitoluistelun kautta tutuksi tulivat myös muun muassa aerobic, voimistelu ja kuntosaliharjoittelu. Lisäksi kaikennäköiset kehonpainoharjoittelut olivat tuttuja oheisissa eli kuivatreeneissä unohtamatta ollenkaan juoksua ja yleisurheiluharjoitteita. Juoksun ja kuntosaliharjoittelun kanssa olen siis puuhastellut jo pitkään.

Yleisurheilua harrastin ihan oikeastikin taitoluistelun lopetettuani, kun päätin vielä kokeilla olisiko minusta kilpailemaan ja etenkin kestääkö kroppani. Ehdin ainoastaan yhden pidennetyn kesän ajan harrastaa yleisurheilua: osallistuin muun muassa 4 x 100 metrin viestikilpailuun ja kolmiloikka- ja pituushyppykisaan. Kolmiloikka ja pituushyppy olivatkin päälajejani ja niihin oli helppo jatkaa luistelusta saadun ponnistusvoiman avulla. Pääsinkin hyvin mukaan ikäisteni kilpailuihin harrastamatta lajia aikaisemmin ollenkaan, vaikka tekniikka oli mitä oli niin lyhyellä harjoittelulla! Yleisurheilukin jäi sitten sen sileän tien, kun sain taas uuden liikuntavamman. Olin päättänyt lajin alotettuani, että nyt saa terveys mennä etusijalle: jos loukkaannun, lopetan heti. Ja näin tein. Olin luistelussa kärsinyt jo niin monta vuotta loukkaantumisista, joten kroppa todella tarvitsi breikin.

Sellaisen breikin pidinkin, kunnes lopulta kaverini kanssa liityin kuntokeskukseen. Tuolloin kävin siellä kuntosalilla ja tutustuin ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaan. Molemmilla into kuitenkin ajan myötä hiipui, joten erosimme kuntokeskuksesta ja edessä oli taas tauko. Kunnes sitten yliopistoaikanani tutustuin taas parissa muussa kuntokeskuksessa ryhmäliikuntaan ja loppujen lopuksi en voinut enää mitään, LesMills-tunnit veivät minut mukanani. Aikoinaan paljon parjaamastani lajista eli ryhmäliikunnasta tuli lempparini. Satuinpa myös myöhemmin saamaan siitä sivutyön. Niin ne ajat ja mieli muuttuvat!

Midnight Run 2012. Ensimmäinen juoksukilpailu. Satoi aivan kaatamalla, mutta oli silti ihan älyttömän hauskaa. Siitä se sitten lähti!
Edelleen veri vetää kovasti kilpailuihin ja liikuntatapahtumiin, ja siksi olen juoksussa pyrkinyt osallistumaan erilaisiin juoksutapahtumiin. Helppo tapa osallistua ja saada pientä kilpailu-minää taas esiin, mutta hyvässä ja rennommassa hengessä. Minun täytyy tunnetusti myös asettaa itselleni tavoite edistyäkseni ja se on hankalaa, mikäli en voi osallistua mihinkään kilpailuun. Sen takia tämä juoksemattomuus ja puolimaratonien peruuntuminenkin harmittaa niin vietävästi!

Tulihan niitä lajeja loppujen lopuksi listattua jos jonkin verran ja ollaanhan tässä vielä nuoria, joten kurotaan nyt "vanhemmalla iällä" kiinni se mitä lapsuuden luistelumäärissä menetin! Kunhan kroppa vain kestäisi...

Loppuun vielä tradition mukaisesti eilisen mökkikuvia:




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Treenin taikaa

Treenin taikaa on monenlaista ja mikä parasta, täysin samoja tunteita ei saa mistään muualta. Samoja endorfiinejä, samaa treenin jälkeistä hyvää oloa - sitä ei voi verrata mihinkään. Toki endorfiineja ja hyvää oloa saa paljon muustakin, mutta itse en ole samoja tunteita kokenut missään muussa tilanteessa. 

Juoksulenkillä tulee joskus harvoin niitä flow-tiloja, jolloin tuntuu siltä, että voisi juosta maailman ääriin asti. Mitään paikkaa ei kolota, kilometrit juoksevat ja juoksu kulkee kuin leikiten. Musiikki pauhaa korvissa ja tuntuu kuin liitäisi eteenpäin. Tätä ystäväämme kutsutaan myös Runner's high:ksi. 

Tanssitunneilla tai haastavimmilla liikkuvilla tunneilla rakastan sitä tunnetta, kun ei tarvitse miettiä muuta kuin itse liikettä. Tuolloin arjen huolet eivät pääse tunkeutumaan mieleen samalla tavoin, kuin kävisi esimerkiksi punttisalilla huhkiessa. Treeni ei myöskään tunnu raskaalta, koska en ajattele sitä treeeninä. Kuitenkin tunnin jälkeen huomaa polttaneensa tusinoittain kaloreita: esimerkiksi 55 minuutin BodyJam tunnilla kulutan useimmiten lähes 800 kaloria!

Sitten ovat ne treenit, joissa luulee kuolevansa. Tuntuu, ettei millään vain jaksa, mutta on jaksettava ja puskettava läpi lopulta ylittäen ja usein myös yllättäen itsensä totaalisesti. Mikä endorfiiniryöppy sellaisista treeneistä tuleekaan! 

Lopuksi minun täytyy mainita keho & mieli -tunnit ja niiden taika. Itse löydän sen useimmiten BodyBalance-tunneilta. Menen sinne huoltamaan selkääni ja hermojani, ja tulen salista täysin uutena ihmisenä pois. Tunnin jälkeen olen raukea ja levollinen ja koko elimistöni (nivelet ja lihakset mukaan lukien) huomattavasti vetreemmät. Sekä keho että mieli siis kiittävät! Olen myös muutaman kerran tirauttanut rentoutuksessa Balancen lopuksi. Jokin siinä saa päästämään kaiken irti, jolloin pitkienkin aikojen turhautuminen ja stressitilat purkautuvat itkuna...

Mökillä on ollut todella laiska päivä tänään. Yöstä päivään satoi ja ukkosti. Tessa parka pelkäsi ja läähätti niin, että melkein puraisi oman kielensä peloissaan pois. Vekki siihen tuli ja verta löytyi ympäriinsä. Olen lueskellut kaksi kirjaa loppuun ja shoppaillut Fitness Planetin ranskalaisilla sivuilla alennusmyynneissä treenivaatteita. Olen aiemminkin tilannut sieltä ja ollut tyytyväinen. Etenkin Les Millsin omia vaatteita saa sitä kautta helposti, eikä niitä tarvitse tilata Uudesta-Seelannista tai Australiasta asti. Ainoa mikä nettikaupoissa aina epäilyttää ovat vaatteiden koot ja mallit - niitähän kun ei voi sovittaa. Täytyy siis vaan ristiä sormet ja toivoa, että ne sopii! Treenivaatteiden kanssa on vielä melko tarkkaa, että istuvuus ja koko ovat sopivia... Lusmupäivä siis täällä, hiukan rullailin rullalla sisällä ja tehtiin Balancea pihalla, kun sää kirkastui ja sen päälle käytiin saunassa. Huomenna tänne saapuu vähän lisää elämää, kun serkkuni saapuu tyttärensä kanssa. Onneksi Tiuku saa serkun tytöstä kepinheittäjän, koska täällä ollaan jo kovin kyllästyneitä kepin heittelyyn. Tiukuhan ei luovuta. Keppejä on siis lentänyt takkaan moneen otteeseen, vaikka jostain se Tiuku kaivaa aina uuden tilalle!






tiistai 23. kesäkuuta 2015

Keeps you going

Täällä ollaan möksällä edelleen! Tänään oli alunperin tarkoitus lähteä takaisin kotio, mutta tossa järven rannassa istuessa pohdittiin, että oikeastaan kaupunkiin ei ole vielä kiire. Koiratkin nauttii vapaudesta ja pihalla ravaamisesta kuin viimeistä päivää. Miksi siis lähteä vielä täältä? Pari kertaa ollut heikko hetki täällä, kun on katsottu aurinkoisia kuvia Helsingistä ja samaan aikaan täällä on otettu pilveä - eikä tää ole edes kaukana! Huomiselle on luvattu ukkosta kaikkialle, joten ei sään niin väliä. Tessa tosin pelkää ukkosta ihan tajuttomasti, joten katotaan miten se selviää huomisesta hengissä... Siispä startattiin auto kylille kohti kauppaa, koska jääkaappi vaati täydennystä. Täytettiin samalla bensakanisteri, ja saatiin lisää polttoainetta ruohonleikkurille, joten loputkin pihasta tuli siistittyä. Katso lopusta taas päivän mökkikuvat!

Se mökkihöpinöistä. Tänään on superkivan aiheen vuoro kesäkuun haasteessa, nimittäin on vuoro kirjoittaa asioista, jotka antaa mulle energiaa. Voin sanoa, että ilman niitä en tiedä missä olisin, koska ne on mulle henkireikiä jaksamiseen ja tekevät elämästä niin paljon paremman. :) Tässä niitä siis tulee, listan muodossa epämääräisessä järjestyksessä:

- perhe ja ystävät, ne tärkeimmät <3
- luonto (eritoten meri/järvi ja metsä, raikas Suomen ilma)
- aurinko
- Tessan ja Tiukun hepulit
- positiiviset kommentit, etenkin yllättäviltä tahoilta, kuten oppilailta
- liikunta, kaikenlainen sellainen, mutta etenkin sellainen, jossa ei tule ajateltua arkea
- liikunta-/kulttuuritapahtumat
- spontaanit jutut
- nauraminen
- matkustaminen
- maiseman vaihto
- ubikinoli
- uudet kokemukset, kuten RoomEscape, SUP, AirYoga
- näkemisen arvoiset paikat
- hyvä ruoka ja juoma
- ulostautuminen (esim. ilta tai syöminen ulkona)
- elokuvat
- musiikki
- kirjat
- sauna ja pulahtaminen järveen/saunan jälkeinen raikas ilma
- nukkuminen
- mukavat muistot
- jokin, mitä odottaa
- ryhmäliikuntohjaukset
- innokkaat asikkaat












maanantai 22. kesäkuuta 2015

Intervalleja

Intervallit ovat minulle tuttuja jo luisteluajoilta. Muistan kuinka peruskuntokaudella juoksimme rankkoja intervalliharjoituksia, joissa vuorotellen juostiin korkealla sykkeellä luisteluohjelman pituinen aika (noin 3-4 minuuttia) ja sitten hölkättiin hetki rennommin. Näissä harjoituksissa sain usein astmakohtauksia, mutta ne olivat hyviä kehittämään myös luistelukuntoa. 

Nykyäänhän intervallit ovat minulle melko tuntemattomia. Kuten tiedättekin, tällä hetkellä en pysty valitettavasti selkäni kanssa juoksemaan. Ainoat intervallit sisältyvät ohjaamiini spinning-tunteihin, eikä niitäkään oikein intervalleiksi voi sanoa.

Viime vuonna ihastuin Midnattsloppetin Portugalin leirillä vauhtileikittelyyn. Siellä osallistuin Run Speedplay -tunnille, jossa juostiin intervalleja vauhtileikittelyn tyyliin. Osallistuin ryhmään, jonka tavoitteena oli juosta 10 km alle 60 minuuttiin. Juoksimme ensin alkulämmittelyn ja juoksuharjoitteiden jälkeen lähdettiin juoksemaan vuoroin intervalleja ja reipasta hölkkää. Intervalleja oli kahdenlaisia. Toiset olivat ns. frifart-intervalleja, joissa juostiin alle 60 sekuntia niin nopeasti kuin pystyi. Pidemmät intervallit juostiin 5:30 min/km -temmolla. Satoi aivan kaatamalla ja nautin siitä uskomattoman paljon. Jos en ole vielä kertonut, rakastan juoksemista kaatosateessa! Tämä treeni on ehdottomasti edelleen yksi parhaista treeneistäni koskaan. :) Tässä linkki silloin kirjoittamaani julkaisuun: http://spring.midnattsloppet.com/nea_m/day-two/

Täällä mökillä on tänään ollut sadepäivä, mutta käytiin kyläkaupassa ostamassa tuhottoman kallista herkkua, puuhailtiin jotain pientä ulkona ja paistettiin lettuja kesäkeittiössä. Tässä tunnelmakuvia tältä päivältä: