Treenaaminen ulkomailla

Tultiin muutama tunti sitten kotiin haisevana mökiltä. Yöllä heräsin siihen, kun aurinko paistoi suoraan naamaani ja lopulta puoli viiden aikaan minun oli noustava ottamaan kuva upeasta auringonnoususta järvellä. Kuvasta ei sitten tullut läheskään niin upea kuin itse auringonnoususta, koska en kuitenkaan lähtenyt ulos asti sitä ottamaan... Viimeisen mökkipäivän kunniaksi pelattiin rantapingistä (onko sellaista?) ja tehtiin hyvää wokkia. Kävin vielä ennen lähtöä kotiin viimeisessä mökkisaunassa ja päätin sen pulahtamalla järveen. Sitä tulee kyllä kaupungissa ikävä! Mutta muuten ihan mukavaa olla kotona ja saada puhtaita vaatteita sekä palata takaisin sivistyksen pariin.

Päivän aiheena on treenaaminen ulkomailla. Yhdistettynä siis kaksi asiaa, joista pidän - matkustelu ja liikunta. Ensimmäisenä teemaan liittyvänä tulee toki mieleeni viime vuonna voittamani Midnattsloppetin treenireissu Portugalissa, mutta olen siitä jo moneen otteeseen puhunut. Reissu oli kuitenkin vailla vertaansa ja lähtisin oikein mielelläni vastaaville treenimatkoille uudemman kerran! Ne vain tuppaavat olemaan ihan ylihintaisia eikä kovin moni taho Suomessa niitä järjestä. Sen sijaan Ruotsissa ne ovat isokin juttu!

En ole oikeastaan aiemmin lähtenyt varsinaisesti ulkomaille treenaamaan. Olen etelän reissuilla joskus lähtenyt aamulla juoksulenkille ja muistan kerran, jolloin isäni kanssa pysähdyttiin juoksulenkillä meren rannalle pulahtamaan ja juostiin takaisin hotellille. Luisteluaikoina kisamatkat olivat toisaalta eräänlaisia treenimatkoja ja urheilureissuja - ja ikimuistoisia olivatkin.

Ilmajoogalates Tukholmassa. Oli ihanaa! <3

Olen aiemmin maininnutkin, että olen kahteen kertaan ollut Tukholmassa liikuntatapahtumassa: kerran Les Millsin SuperSaturday:ssa ja kerran Nike Blast:ssa. Molemmat myös ihan huippureissuja. Syksyllä pääsen taas uudemman kerran SuperSaturday:hin, joka on sittemmin muuttanut nimensä OneLive:ksi. Viime kesänä oltiin Tukholmassa ystäväpoppoolla ja silloin käytiin testaamalla ilmajoogapilates, joka oli ihan huippua. Samalla reissulla käytiin myös melomassa Tukholman sydämessä, suosittelen ehdottomasti!

Tulevaisuudessa haluan toki sisällyttää vielä paljon enemmän liikuntaa jo ihan perinteisiin lomareissuihini. Enpä pistäisi pahitteeksikaan toista Portugalin tapaista liikuntareissuakaan. Haluan edelleen osallistua liikuntatapahtumiin ja tulevaisuudessa yksi haaveistani on juosta jokin puolimaraton tai jopa maraton ulkomailla. Olettaen toki, että selkä tästä tokenee jossakin vaiheessa.

Liikunnallisempia reissuja siis odotellessa...

Loppuun vielä viimeisen päivän mökkitunnelmakuvat:

Lajit (vaiko yksi laji), joita olen harrastanut...

Eilen jäi taas rustailematta, kun mökille tuli uusia asukkeja, joten aika meni heidän kanssaan. Pelattiin perinteistä mökkipeliä krokettia sekä illemmalla Unoa ja Jengaa. Mökkiväsymys alkoi näkymään pahasti koirissa, kun Tiuku oli nukahtaa koko ajan pystyyn ja rupesi uupumuksessaan murahtelemaan kaikille. Ymmärrettäväähän se - jokainen meistä on väsymyksessään ärtynyt. :D Muuten eilinen meni aika lailla taas laiskotellessa ja pelatessa muun muassa Hay Day:ta, joita kaikki mökillä olleet (lukuun ottamatta koiria) pelaavat ahkerasti. Ollaan pelissä myös samassa farmihteisössä, joten yritetään saada hyviä palkintoja. Siihen tää maailma on mennyt, että vaikka ollaan yhdessä, ollaan verkossa! No ei, kyllä me toki vietettiin aikaa myös ihan kasvotusten.

Eilen oli tarkoitus kirjoittaa haasteen mukaisesti urheilu- tai liikuntalajeista, joita olen harrastanut. No, niitähän ei ole oikeastaan montaa ja ne on laskettavissa muutamalla sormella. Taitoluistelu on tunnetusti the one and only, jonka parissa olen jokseenkin edelleenkin tuomarointitehtävissä. Ehdin harrastamaan taitoluistelua yhteensä noin 12 vuotta, 4-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Tuossa ikähaarukassa  ja tuossa ajassa ehtii tapahtumaan paljon! Aloitin luistelun silloin, kun olin tarhassa ja lopetin lajin ollessani lukion tokalla. Aikamoista. Luistelu tulee aina olemaan osa minua ja ilman sitä en olisi ollenkaan se henkilö, joka tällä hetkellä olen. Se on siis muovannut minua hyvässä ja pahassa.

Taitoluistelu vei oikeastaan koulun ohella kaiken aikani, joten en sitä harrastaessani voi sanoa varsinaisesti harrastaneeni muuta. Taitoluisteluun kuului kuitenkin paljon muuta, etenkin tanssia. Tanssitunteja oli baletista hiphopiin. Eniten meillä oli balettia. Yläasteella olin myöskin tanssiluokalla, jossa tanssimme lähinnä jazzia, show'ta ja nykäriä.  Kävin myös tanssiopistolla yhden street-kurssin.

Taitoluistelun kautta tutuksi tulivat myös muun muassa aerobic, voimistelu ja kuntosaliharjoittelu. Lisäksi kaikennäköiset kehonpainoharjoittelut olivat tuttuja oheisissa eli kuivatreeneissä unohtamatta ollenkaan juoksua ja yleisurheiluharjoitteita. Juoksun ja kuntosaliharjoittelun kanssa olen siis puuhastellut jo pitkään.

Yleisurheilua harrastin ihan oikeastikin taitoluistelun lopetettuani, kun päätin vielä kokeilla olisiko minusta kilpailemaan ja etenkin kestääkö kroppani. Ehdin ainoastaan yhden pidennetyn kesän ajan harrastaa yleisurheilua: osallistuin muun muassa 4 x 100 metrin viestikilpailuun ja kolmiloikka- ja pituushyppykisaan. Kolmiloikka ja pituushyppy olivatkin päälajejani ja niihin oli helppo jatkaa luistelusta saadun ponnistusvoiman avulla. Pääsinkin hyvin mukaan ikäisteni kilpailuihin harrastamatta lajia aikaisemmin ollenkaan, vaikka tekniikka oli mitä oli niin lyhyellä harjoittelulla! Yleisurheilukin jäi sitten sen sileän tien, kun sain taas uuden liikuntavamman. Olin päättänyt lajin alotettuani, että nyt saa terveys mennä etusijalle: jos loukkaannun, lopetan heti. Ja näin tein. Olin luistelussa kärsinyt jo niin monta vuotta loukkaantumisista, joten kroppa todella tarvitsi breikin.

Sellaisen breikin pidinkin, kunnes lopulta kaverini kanssa liityin kuntokeskukseen. Tuolloin kävin siellä kuntosalilla ja tutustuin ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaan. Molemmilla into kuitenkin ajan myötä hiipui, joten erosimme kuntokeskuksesta ja edessä oli taas tauko. Kunnes sitten yliopistoaikanani tutustuin taas parissa muussa kuntokeskuksessa ryhmäliikuntaan ja loppujen lopuksi en voinut enää mitään, LesMills-tunnit veivät minut mukanani. Aikoinaan paljon parjaamastani lajista eli ryhmäliikunnasta tuli lempparini. Satuinpa myös myöhemmin saamaan siitä sivutyön. Niin ne ajat ja mieli muuttuvat!

Midnight Run 2012. Ensimmäinen juoksukilpailu. Satoi aivan kaatamalla, mutta oli silti ihan älyttömän hauskaa. Siitä se sitten lähti!

Edelleen veri vetää kovasti kilpailuihin ja liikuntatapahtumiin, ja siksi olen juoksussa pyrkinyt osallistumaan erilaisiin juoksutapahtumiin. Helppo tapa osallistua ja saada pientä kilpailu-minää taas esiin, mutta hyvässä ja rennommassa hengessä. Minun täytyy tunnetusti myös asettaa itselleni tavoite edistyäkseni ja se on hankalaa, mikäli en voi osallistua mihinkään kilpailuun. Sen takia tämä juoksemattomuus ja puolimaratonien peruuntuminenkin harmittaa niin vietävästi!

Tulihan niitä lajeja loppujen lopuksi listattua jos jonkin verran ja ollaanhan tässä vielä nuoria, joten kurotaan nyt "vanhemmalla iällä" kiinni se mitä lapsuuden luistelumäärissä menetin! Kunhan kroppa vain kestäisi...

Loppuun vielä tradition mukaisesti eilisen mökkikuvia:

Treenin taikaa

Treenin taikaa on monenlaista ja mikä parasta, täysin samoja tunteita ei saa mistään muualta. Samoja endorfiinejä, samaa treenin jälkeistä hyvää oloa - sitä ei voi verrata mihinkään. Toki endorfiineja ja hyvää oloa saa paljon muustakin, mutta itse en ole samoja tunteita kokenut missään muussa tilanteessa. 

Juoksulenkillä tulee joskus harvoin niitä flow-tiloja, jolloin tuntuu siltä, että voisi juosta maailman ääriin asti. Mitään paikkaa ei kolota, kilometrit juoksevat ja juoksu kulkee kuin leikiten. Musiikki pauhaa korvissa ja tuntuu kuin liitäisi eteenpäin. Tätä ystäväämme kutsutaan myös Runner's high:ksi. 

Tanssitunneilla tai haastavimmilla liikkuvilla tunneilla rakastan sitä tunnetta, kun ei tarvitse miettiä muuta kuin itse liikettä. Tuolloin arjen huolet eivät pääse tunkeutumaan mieleen samalla tavoin, kuin kävisi esimerkiksi punttisalilla huhkiessa. Treeni ei myöskään tunnu raskaalta, koska en ajattele sitä treeeninä. Kuitenkin tunnin jälkeen huomaa polttaneensa tusinoittain kaloreita: esimerkiksi 55 minuutin BodyJam tunnilla kulutan useimmiten lähes 800 kaloria!

Sitten ovat ne treenit, joissa luulee kuolevansa. Tuntuu, ettei millään vain jaksa, mutta on jaksettava ja puskettava läpi lopulta ylittäen ja usein myös yllättäen itsensä totaalisesti. Mikä endorfiiniryöppy sellaisista treeneistä tuleekaan! 

Lopuksi minun täytyy mainita keho & mieli -tunnit ja niiden taika. Itse löydän sen useimmiten BodyBalance-tunneilta. Menen sinne huoltamaan selkääni ja hermojani, ja tulen salista täysin uutena ihmisenä pois. Tunnin jälkeen olen raukea ja levollinen ja koko elimistöni (nivelet ja lihakset mukaan lukien) huomattavasti vetreemmät. Sekä keho että mieli siis kiittävät! Olen myös muutaman kerran tirauttanut rentoutuksessa Balancen lopuksi. Jokin siinä saa päästämään kaiken irti, jolloin pitkienkin aikojen turhautuminen ja stressitilat purkautuvat itkuna...

Mökillä on ollut todella laiska päivä tänään. Yöstä päivään satoi ja ukkosti. Tessa parka pelkäsi ja läähätti niin, että melkein puraisi oman kielensä peloissaan pois. Vekki siihen tuli ja verta löytyi ympäriinsä. Olen lueskellut kaksi kirjaa loppuun ja shoppaillut Fitness Planetin ranskalaisilla sivuilla alennusmyynneissä treenivaatteita. Olen aiemminkin tilannut sieltä ja ollut tyytyväinen. Etenkin Les Millsin omia vaatteita saa sitä kautta helposti, eikä niitä tarvitse tilata Uudesta-Seelannista tai Australiasta asti. Ainoa mikä nettikaupoissa aina epäilyttää ovat vaatteiden koot ja mallit - niitähän kun ei voi sovittaa. Täytyy siis vaan ristiä sormet ja toivoa, että ne sopii! Treenivaatteiden kanssa on vielä melko tarkkaa, että istuvuus ja koko ovat sopivia... Lusmupäivä siis täällä, hiukan rullailin rullalla sisällä ja tehtiin Balancea pihalla, kun sää kirkastui ja sen päälle käytiin saunassa. Huomenna tänne saapuu vähän lisää elämää, kun serkkuni saapuu tyttärensä kanssa. Onneksi Tiuku saa serkun tytöstä kepinheittäjän, koska täällä ollaan jo kovin kyllästyneitä kepin heittelyyn. Tiukuhan ei luovuta. Keppejä on siis lentänyt takkaan moneen otteeseen, vaikka jostain se Tiuku kaivaa aina uuden tilalle!

Juoksupopot

Minulla on tällä hetkellä kolmet erilaiset juoksukengät, yhdet Asics- ja kahdet Nike-merkkiset (kuva alla). Välilevyn pullistuman myötä niistä on sittemmin oikeastaan tullut enemmän kävelykengät kuin juoksukengät. Asics-kenkiä olen käyttänyt kaikista eniten ja ne istuvatkin paremmin kuin muut. Vaikka olenkin muutoin Niken vannoutunut käyttäjä, joudun lenkkareissa pettämään luottomerkin! Jokin niissä Asics:n juoksukengissä vain sopii minulle parhaiten, mikään muu merkki ei ole vetänyt niille vertoja. Toiset Nike:n kengät (yksiväriset) sain Midnattsloppetin lähettiläänä viime vuonna ja toiset ostin Stadiumin juoksupäiviltä halvalla myöskin männävuonna. Yksivärisiä on tullut käytettyä Portugalin sateessa kuralenkillä, siksi niihin on jäänyt rusehtava väri... Toiset Niket ovat olleet vain kävelykäytössä. Ne ovat hiukan massiviiset juoksukäyttöön.

Asicset käytetyimmät (huomaa!), kaksiväriset Niket kävelykäytössä ja yksiväriset saatu Midnattsloppetin kautta.

Halvalla lähtivät! Maailman myydyimmäksi juoksukengäksi mainostivat silloin, omalle jalalle eivät sovi juoksuun...

Sehän noissa juoksukengissä aina on, että niitä ostaessa ostaa "sian säkissä" eikä oikeastaan kokeilematta useinkaan tiedä, mitkä olisivat hyvät juuri omalle jalalle juostessa. Siksi kannattaa käyttää ajoittain eri urheilukaupoissa pyöriviä juoksuklinikoita, joissa asiantuntijat auttavat oikean mallin valitsemisessa ja siinä tarvitsetko esimerkiksi pronaatiotukea.

Lempparikengät :)

Minunkin olisi aika ostaa uudet kengät, kunhan vain pääsisin juoksemaan kunnolla. Vanhat ovat kuluneet jo sen verran puhki, etteivät enää tue tarpeeksi jalkaa - minullahan kipeytyy samantein akillesjänteet, nilkat ja polvet, mikäli kengät ovat liian kuluneet. Kävin muuten eilen kokeilemassa juoksemista ja niin on tänään selkä vihoitellut ja kipu vetänyt jalkaan asti. En siis vieläkään pääse lenkkipoluille, voi itku! :(

Inspiraatiolauseita

Minulla ei ole mitään mottoa, mutta pistänpä tähän sellaisia letkautuksia ja mottoja, jotka inspiroivat minua treenaamaan ja muutenkin eteenpäin elämässä. Kaikki muuta paitsi yksi ("Motivation is what gets you started. Habit is what keeps you going." - Jim Ryun) ovat LesMills-ohjelmien julisteita. En osannut valita parasta, joten luvassa monta kuvaa. Sillä asenteella mennään, että taistelut taistellaan loppuun ja kesken ei luovuteta. "Taistelut" käydään aina ensisijaisesti itseä vastaan, eikä vertailla muihin. Osa näistä on todella osuvia ja hauskoja, vai mitäs sanotte?

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

lähde

Upp och hoppa i juni -treeniblogihaaste

Huomasin tänään Midnattsloppetin lähettiläsvuoden (katso täältä mistä puhun) kautta tutuksi tulleen Idan Instagramissa kesäkuun treeniblogihaasteen, johon päätin lähteä mukaan. Haasteessa on tarkoitus kirjoittaa kesäkuun jokaisena päivänä numeron osoittamasta aiheesta. Tälle päivälle eli siis kesäkuun ensimmäiselle päivälle sattui 1. en introduktion till min träningsblogg eli esitellä oma treeniblogi.

Aloitin tämän blogin oikeastaan alun perin, kun minut valittiin Midnattsloppetin lähettilääksi viime vuonna. Olin kirjoittanut joitakin blogeja aiemmin, mutta en yhtään treenaukseen tai hyvinvointiin liittyvää blogia. Blogi kuitenkin alun jälkeen "kuihtui" nopeasti kokoon, sillä Midnattsloppet halusikin, että blogailen heidän sivuilleen. Lähettiläsvuoden jälkeen minulle jäi halu jatkaa kirjoittamista ja etenkin äidinkielellä. Midnattsloppetin sivuille olin kirjoittanut sekä suomeksi että ruotsiksi, mikä oli toki erittäin hyvää harjoitusta, mutta myöskin todella haastavaa sekä aikaavievää. Siispä päätin, että jatkan jo aloitettua blogaamista näillä sivuilla.

Miksi kirjoitan? Pidän ylipäänsä kirjoittamisesta. Olen aina pitänyt. Äidinkielen tunneilla halusin aina kirjoittaa pitkiä aineita - tosin välillä ne aiheuttivat minulle oikeakirjoitusongelmissaan päänvaivaa. Minusta on myös kiinnostavaa jutella ja keskustella hyvinvointiasioista ja treenaamisesta. En väitä, että tiedän paljonkaan asioista, puhun lähinnä omalla kokemuksen rintaäänellä eli kirjoitan siltä pohjalta mitä olen lukenut ja oppinut. Haluan myös jatkuvasti kehittää itseäni ja oppia runsaasti lisää. Se seikka, jota tässä blogissa vielä kovasti kaipaan on vastavuoroisuus eli pistäkääs vaan rohkeasti kommenttia (risuja ja ruusuja), mikäli jotain sanottavaa on! Kuten sanoin, saatan hyvinkin olla monessa asiassa väärässä ja tiedot saattavat olla vielä puutteellisia. Elämä on oppimista varten :)

Mihin blogini tähtää? En halua kirjoittaa vain treenaamisesta vaan myöskin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin liittyvistä asioista. Pyrin tekemään sen hyvin maanläheisesti, sillä en ole erityisen varakas (etenkään tällä hetkellä). Ei siis pelkkiä postauksia esimerkiksi Himalajan vuoristosta tuoduista superfoodeista tai hulppeita matkakuvia toiselta puolelta maapalloa.

Lyhykäisyydessään olen siis aivan tavallinen tallaaja, joka pitää kirjoittamisesta sekä hyvinvoinnista keskustelusta. Jos löydät blogini tämän julkaisun kautta, jää mieluusti seuraamaan, kun luit jo tänne asti! :)