Fitness vs. fatness?

Monilla on tapana napostella samalla, kun katsoo mukavaa leffaa tai sarjaa. Viime viikolla katsottiin porukalla Euroviisuja - niin semifinaaleja kuin finaaliakin. Muiden vähän epäterveellisimpien herkkujen kera tuli napsittua vihanneksia ja dippiä sekä hapotettua vettä. Sipsit ja popparit on siis helppo vaihtaa terveellisempään vaihtoehtoon elikkä esimerkiksi vihanneksiin. Samalla tulee popsittua päivän vihannesannokset (noin 250 g/päivä). Moni varmaankin tyytyväisenä syö vihannekset dipin kera ajatellen syövänsä terveellisesti? Vihannekset ovatkin hyvä valinta, mutta oletko koskaan miettinyt tai katsonut paljonko itse dipissä on kaloreita? Otetaanpa kolme dippiä, Taffel Ranch, Taffel Barbecue sekä Taffel Sweet Chili. Tämän julkaisun tarkoitus ei ole siis mainostaa eikä parjata Taffelin dippejä, nämä vain sattuvat olemaan minulle tuttuja. Näiden dippien pelkät jauheet (100 g) sisältävät 320-350 kaloria per pussi. Aika huikea määrä sanoisin. Ja siihen vielä kermaviilit päälle. Ihan heti ei uskoisi eihän?

Dipit kuuluvatkin sellaisten elintarvikkeiden joukkoon, joista ei heti uskoisi niiden energiapitoisuutta. Oletko ennen tiennyt, että muun muassa banaani sisältää 87 kaloria (sisältää hedelmäsokeria, kts. lisää täältä) tai että appelsiinimehussa on monta palaa sokeria? Jos olet makukahvien ystävä, olet ehkä huomannut, että niistä löytyy helposti 50 kaloria 100 grammaa kohden? Monesti myöskään niin kutsutut "terveystuotteet" eivät olekaan niin terveellisiä, kuin miksi niitä mainostetaan. Fitness-murot (ärsyttävä nimi) sisältävät 361 kaloria ja 10,1 g sokeria 100 grammaa kohden - melkoinen määrä!

Olenko jo mainostanut Kolmea Kaveria? Jäätelöt on tehty tuoreista ja suomalaisista raaka-aineista, niissä ei ole E-koodeja ja paketit ovat aina piripintaan täynnä. Tehdas löytyy Kontulasta ja yksi kavereista asuu meidän naapurissa. :)

En kehota tuijottamaan ja syynäämään kaloreita, koska mielestäni ruuasta tulee nauttia sen kummempia stressaamatta. Kehotan kuitenkin olemaan tietoinen piilosokereista, jotka nopeasti koituvat ainakin painonpudottajien "kohtaloksi". Monien suomalaisten päivittäinen sokerin saanti nousee usein liian korkeaksi, aiheuttaa huomaamattomia piikkejä verensokeriin ja vaikuttaa vireystasoon. On hyvä olla tietoinen ylipäätään siitä mitä suuhunsa pistää. Tuotteita ostaessa kannattaa vilkaista ainakin sokerien, kalorien, rasvan sekä E-koodien määrä. Mitä luonnollisempi, sen parempi :)

Ruokavalioremontti

Tapa yhdistää Nike ja juustokakku. :)

PT-projektin aloitettuani (jos mietit mistä puhun, kurkkaa täältä) täytyi miettiä miten liikun, mutta myöskin miten syön ja juon. Ravinnon osuutta kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ei pidä vähätellä. Missä mulla on ravinnon suhteen parannettavaa sitten? Aika monessa asiassa.

Ensinnäkin syön liikaa herkkuja. Tämä kuitenkin menee kausittain, olenhan tunnesyöppö. Mutta on ehkä hyvä tiedostaa kuinka paljon viikkoon kaikkea ylimääräistä hyvää meneekin kurkusta alas. Mulla - niin kuin varmasti monella muullakin - on herkkukausina tapana palkita itseäni ostamalla herkkuja ikään kuin taputuksena olalle: "hyvä tyttö, hyvin tehty". Todellisuudessa monesti herkkuja syötyäni tajuan, että on niin tukala olo ja turvoksissa, että olisi ollut paljon parempi jo siltäkin kantilta, etten olisi syönyt niitä. Monesti mietin, että haluaisin ostaa niin houkuttelevia marjoja tai superfoodeja, mutta koen ne liian kalliiksi. Loppujen lopuksi se ei niin kallista edes ole - useimmiten huomaan, etten pysty edes niin paljon syömäänkään hedelmiä ja/tai marjoja, kuin mitä esimerkiksi popcornia hotkien menisi. Popparit on mun Akilleen kantapää, niin kuin monet tietääkin. Oon pienestä asti oppinut syömään popparia, lähinnä koska iskällä niitä sai syödä, kun olin siellä viikonloppusin kylässä. Ja se oli siellä tapa. Jännä miten kaukaa menneisyydestä sekin on jäänyt. Nykyään musta on puoliksi jo niin kivaa käydä leffassa sen takia, että sieltä saa niin hyviä (= rasvasia) leffapoppareita.

Toiseksi syön liian vähän hedelmiä ja etenkin niitä marjoja. Ravintosuositusten mukaan (lähde) juureksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja sieniä tulisi nauttia vähintään 500 g (tarkoittaa 5-6 annosta päivässä). Näistä puolet tulisi olla juureksia ja vihanneksia ja puolet marjoja ja hedelmiä. Noh, mullahan se on suurin piirtein 80 % vihanneksia, 10 % juureksia, 18 % hedelmiä ja 2 % marjoja. Eli hedelmien ja marjojen osuus on varmaan sellaset 20 %, kun sen pitäis olla 50 %. Ne mun syömät vihannekset on olleet myöskin aika ykspuolisia - esimerkiksi yrtit ja erilaiset salaatit on jääneet vähemmälle. Useimmitenhan se salaatti on ollut lehtisalaattia tai esimerkiksi kiinankaalia...

Iso ongelma mulla on aina ollut veden juonnin kanssa. Juon todella huonosti vettä. En kovin usein edes ole janoinen ja jos olen, niin yleensä juon siihen jotakin muuta (useimmiten maitoa tai limua). Ja pienikin veden puute elimistössä voi olla kriittinen, vesi kun on elintärkeä elimistön toiminnalle. Siitä ehkä aiheena joskus myöhemmin lisää. Eikö olekin hyvä paasata ja kertoa asiasta, jota ei itse osaa vuosienkaan jälkeen noudattaa? Muistan aikoinaan kilpaurheiluaikoina, kun mulle paasattiin nesteytyksestä, ja mä en vaan millään saanut sitä vettä juotua tarpeeks. Ja sama trendi jatkuu. Tiedän kuinka tajuttoman tärkeetä olisi juoda riittävästi vettä, mutta mä joudun (sanalla sanoen) pakottamaan sen veden kurkusta alas. Veden saan ainoastaan menemään helposti alas liikkuessa ja kovalla helteellä. Soodastreamin avulla saan paljon helpommin veden alas tai sitten veden täytyy olla jääkylmää ja "mausteena" sitruunaa.

Muita ongelmia ovat muun muassa ihan liian suuret annoskoot sekä liian pitkät ateriavälit. Annoskoot oli aikoinaan ongelma, kun lopetin kilpaurheilun. Urheillessa söin todella paljon ja jatkoin samaa vauhtia lopetettuani. Sehän johti tietysti lihomiseen, koska en liikkunut ollenkaan tarpeeksi. Ateriavälejä on aina myös tolkutettu mulle, mutta pitkien ja kiireisten päivien takia useasti ne pienet välipalat unohtuu. Tekosyitähän ne vaan on ja siksi onkin aika ehkä tehdä asialle jotain!

Paljon muitakin ongelmia mun ruokavaliossa on, mutta nää on näitä suuria linjoja, jotka on pielessä ja vaikuttaa moneen asiaan. Etenkin toi vesi, se kyllä on tiedossa. Mutta näihin siis yritän saada muutosta, ja osaan olen saanutkin! Siitä lisää myöhemmin ;) Onkos jollain muulla ongelmia esimerkiksi veden juonnin kanssa?

Blogipolku

Treeniturinaa löytyy nyt myös Blogipolku-palvelusta, joka on hyvä ja helppo tapa seurata haluamiaan blogeja. Blogipolku korvaa 1.6. sulkeutuvan Blogilistan, jonka kautta tännekin on eksynyt poppoota. Blogipolun lisäksi seuraat tätä blogia helposti myös Facebookin tai Bloglovinin kautta.

Aurinkoa!

PT-projektista ja ystävästämme huco sportista.

Muutamia viikkoja sitten lupauduin Katjan kokelaaksi, kun se opiskelee Kisakalliossa Liikunnan ammattitutkintoa, johon se on sisällyttänyt Personal trainer -opinnot. Katjalla on varsinaisesti kaksi PT-asiakasta (jos näin voi sanoa, koska ne saa Katjan "palvelut" ilmaiseksi), mutta mä olen tällainen kolmas "varapotilas". Tarkoitus siis, että pääsen ehkä hyödyntämään jotakin testauksia ynnä muuta sellaista Katjan mukana, mutta en saa niinkään tarkkaa ja yksityiskohtaista PT-valmennusta, koska Katja toki keskittyy niihin kahteen muuhun asiakkaaseen. En kuitenkaan yhtään epäröinyt, kun tällaiseen tuli mahdollisuus. Tiedän kuinka arvokkaita PT-valmennus ja testaukset on. Ja ikinä ei voi tietää asioista liikaa. Kunnon tilaisuushan tää on niille oikeille "asiakkaille", jotka saa käytännössä puoli vuotta PT-valmennusta ilmaseksi.

Katja tuntee mut enemmän kuin hyvin, joten oli hiukan hassua käydä sen kanssa aloituskeskustelu, jossa mietittiin mitä mä haen tältä projektilta, mitkä on mun tavoitteet sekä miten ja missä ajassa aion ne saavuttaa. Musta on kuitenkin kiva keskustella tällaisista asioista, ja itsellekin konkretisoituu paremmin se mitä mä haluan ja miksi. Tässä mitä käytiin läpi:

Mitä mä haluan tältä projektilta? Ehdottomasti kokonaisuutena parempaa henkistä ja fyysistä oloa, haluan välilevyn pullistuman (parempaan) kuntoon ja myöskin löytää vielä lisää liikunnan iloa.

Miten se tapahtuu? Painoa pois (ei kuitenkaan laihduttamalla) ja rasva % alemmaksi (rasvaa etenkin vatsan alueelta runsaasti pois). Varsinkin selän vuoksi liikkuvuutta täytyy saada lisää ja vahvistaa syviä lihaksia. Hermoille saan lepoa kesälomalla töistä ja uusilla liikuntakokeiluilla yritän löytää sitä kaivattua iloa lisää. Odotan kovasti kaikkia kesän ulkojumppia (vihaan jumppa-sanaa, mutta olkoon) - niitä on hurjasti ainakin täällä Helsingissä!

Miten haluan ohjausta? Aloin täyttelemään jo kauan sitten ostettua liikunta- ja ravintopäiväkirjaa uudemman kerran (joskus viikkojen täyttöjen jälkeen jäi pölyttymään) ja palautetta voisin ottaa myös videolta katsomalla.

Mitkä mua tässä rajoittaa? Selkä. Ehdottomasti se. Toisena päivänä se on melko fine ja toisena ihan hirveetä tuskaa. Sen kipuja ei voi ennakoida millään tavalla, koska kivut tulee ja menee ihan miten sattuu. Eli sen ehdoilla mennään, valitettavasti. Muita rajoittavia asioita on koirien ulkoiluttaminen (aikataulullisesti) ja omat ohjaukset (raskaat tunnit vie treenipaikan päivästä).

huco sport -profiili

Katja kävi keskustelun huco sport -profiilin (kyllä, nimi kirjoitetaan pienellä) avulla läpi. Huco sport -profiili on työkalu, jonka avulla saat selville ja tiedostat millä tavoin liikut. Huco sport on äärimmäisen hyvä työkalu etenkin PT:lle tai ohjaajalle, koska on ehdottoman tärkeää esimerkiksi tietää millä tavoin asiakas tykkää liikkua ja miten asiakas haluaa palautetta. Huco sportissa on neljä profiilia, joiden välille kyselyn perusteella sijoitutaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi nämä ovat 1. Tehoa ja mittausta (Tehokas), 2. Tekemistä ja suunnitelmallisuutta (Itsensä haastaja), 3. Fiilistä ja iloa (Fiilistelijä) sekä 4. Haastetta ja vaihtelevuutta (Tekijä). Näistä puhutaan myös väreillä sininen, keltainen, punainen ja vihreä. Heti pystyy kaikkiin näihin kategorioihin sijoittamaan ihmisiä, ehkä pystyt itsesikin sijoittamaan? :)

Itse koen olevani hyvin paljon näitä kaikkia sekaisin, mutta eniten koen olevani eniten näistä se "hifistelijä" eli 1. profiilin ihminen. Ja sen profiili minulle ilmoittikin, luvut olivat Tehokas (34), Itsensä haastaja (12), Fiilistelijä (13) sekä Tekijä (14). Tehokas siis kaikista selkeästi isoin, mutta kolme muuta hyvin tasapainossa. Tiedostan hyvin sen, että mulla on tapana seurata ja analysoida treenituloksia: pistän treenejä (Heiaheiaan tai Sportstrackeriin) ja käytän mielelläni sykemittaria. Nautin myös kaikennäköisistä testeistä - jos ei vielä tullut selväksi miksi lähdin tähän projektiin ylipäätään mukaan. :D Tälle profiilille oli myös tyypillistä se, että nauttii yksilölajeista (surprise surprise, olenhan entinen yksilöurheilija), mutta treenaa myös ryhmässä.

Jännä oli huomata, että tyyli paineen alla on hieman erilainen - tai aika paljonkin. Nuoli osoittaa selkeämmin sinisen tehokkaan puolelle ja punaisen puolelle ei mennä ollenkaan. Toisaalta jos ajattelen järjellä, niin ei mikään ihme. Kun en muutenkaan ole luonteeltani sellainen fiilistelijä, niin vielä vähemmän olen sitä stressaavissa tilanteissa. Tavoitteet kunniaan sanon minä! :)

Huco sportin profiili laski myös motivaation liikuntaan. Alhainen luku (60 asteikolla 0-100) ei ollut yllätys. Motivaatiota on hurjan paljon laskenut jatkuvat selkäkivut välilevyn pullistuman takia. Aina saa varoa, enkä pääse vieläkään 1,5 vuoden jälkeen liikkumaan sillä tavalla, mikä mulle on mieluisinta. Kyllä se vaan valitettavasti vaikuttaa, kun "joutuu" etsimään toissijaisia vaihtoehtoja sille lempparille. Samaten uupumus vie elämäniloa ylipäätään...

Huco sport oli mielestäni aika osuva analyysissään. Vastaavanlaisissa kyselyissä usein ärsyttää jotkin vastausvaihtoehdot, kun tuntuu siltä, ettei mikään ole niistä se oikea - ja niin oli tässäkin tapauksessa. Niitä oli kuitenkin yllättävän vähän. Toinen asia, mikä häiritsi näin lingvistinä jonkin verran noissa huco sportin materiaaleissa, on kirjoitusvirheet. Olen ylipäätään huomannut, että monissa liikunta-alan materiaaleissa on paljon muun muassa yhdyssanavirheitä sekä kaikenlaista käyttöä punakynälle. Liikuntakoulutuksissakin minulla on ollut pakonomainen tarve korjata materiaalien yhdyssanavirheitä. :D Mielestäni ne vievät aina hiukan uskottavuutta ja luotettavuutta. Tämä on ehkä vain minun ja lingvistituttujeni mielipide - en usko, että kovin monet ei-kielitieteilijät asiaan paljon huomiota kiinnittävät.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin siis hyödyllinen työkalu tämä huco sport - niin asiakkaalle kuin ohjaajallekin!

Ruokaan suhtautumisesta...

Tänään oli Älä laihduta -päivä. Vaikka kaikennäköset kissanpäivät tuntuukin turhilta, koska niitä on niin paljon, niin musta juuri tässä päivässä on järkeä. Itse en ole koskaan perustanut dieeteistä. Uskon pysyvään elämäntapaan, terveelliseen ruokavalioon ja etenkin liikuntaan. Olen urheilu-urani aikana "laihduttanut" muutaman kilon valmentajan vaatimuksesta, mutta sekin tapahtui herkkujen vähentämisellä ja liikunnalla. Olen myöskin aikuisiällä jojoillut paljon - lähinnä siksi, että syön henkiseen pahaan olooni. Kertaakaan en ole kuitenkaan kieltänyt itseltäni kokonaan mitään - ja kilot ovat lähteneet "kuin itsestään", kun en ole yrittänyt laihduttaa. Ne kilot, jotka jollain dieetillä saat hetkeksi pois, tulee monesti moninkertaisena takasin. Eli siis laihtuakseen ei todellakaan tarvitse nähdä nälkää. Päinvastoin. ÄLÄ LAIHDUTA vaan nauti ruuasta! 

Steffi kirjoitti blogissaan aiheesta todella osuvasti ja kiteytti hyvin nykyajan hifistelyn kysymällä milloin syömisestä tuli niin vaikeata. On hedelmädiettejä, Atkins, karppaus ynnä muut vastaavat. Toiset punnitsee joka kerta sen saman keitetyn kanan, syö sen lisäksi proteiinirahkaa ja juo kaikenmaailman proteiini-/palautusjuomia. Katselin tossa juuri sivusilmällä Prisma-dokumenttia siitä kuinka rasvaton ja sokeriton ruokavalio vaikuttaa ihmisen kehoon, aivoihin ja toimintoihin. Suosittelen katsomaan Areenasta (täältä!) dokumentin seuraavan seitsemän päivän aikana, jos meni ohi. Itsekin yritän katsoa vielä paremmalla ajalla uudemman kerran tarkkaavaisemmin. Haluan korostaa sitä, että sekä hiilarit että rasvat on äärettömän tärkeitä. Ruokavalion järkeistäminen on siis tarpeen yhdellä sun toisella. Ja mikä tärkeintä, se liikunta!

WHO sopivasti julkaisi Älä laihduta -päivänä tutkimuksen (tässä artikkeli siitä), jossa kerrottiin massiivisesta eurooppalaisesta ylipaino-ongelmasta. Muun muassa Irlannissa tulevaisuudessa jopa 89 % miehistä on ylipainoisia! Siis ihan hirvittävän suuri luku. Samalla lasten ylipainoisuus lisääntyy, kun lapset eivät liiku tarpeeksi, skippaavat aamiaisen ja syövät roskaruokaa sekä juovat energiajuomia ja limua. 

Tiuku rakastaa kaikkea ruokaa. Biojätesangoksi myös kutsutaan.

Kun olin ala-asteella luokanopettajana, sain päivittäin taistella, että oppilaat söi ruualla muutakin kun näkkäriä. Ei ollutkaan mikään ihme, että samoilla oppilailla joko loppui virta kesken tai sitten juuri he olivat ylivilkkaita. Liikuntaa opettaessa taas sain muutamaan kertaan kommentteja: "en mä voi, kun tulee hiki". Mun mielestä tää on tosi pelottavaa. Toisaalta ei mikään ihme. Jos yhä useampi aikuinen on ylipainoinen, ei se lapsillekaan lupaile kovin hyvää. Mikä on musta myös yhtä järkyttävää on se, että lapset ei opi syömään monipuolisesti kotona, usein siitä syystä, että esimerkiksi vanhemmatkaan ei syö "pupun ruokaa". Tässä huushollissa voitaisiin elää pelkällä pupun ruualla - koiratkin pitää hedelmiä ja vihanneksia ihan huippuina! Mä oon todella tyytyväinen siihen, että mut on pienestä asti opetettu iloitsemaan liikunnasta, maistamaan kaikkea ja syömään monipuolisesti - iso kiitos siitä kuuluukin kotiväelle :) 

Vanhemmiten sitä on oppinut arvostamaan monipuolista ruokavaliota ja makuaistin kehityttyä myöskin maistelemaan ja nauttimaan uusista jutuista. Monet ruoka-aineet on ennen olleet mun mielestä pahoja (mm. etikka, avokado, feta), ja nykyään syön niitä mieluusti ja joitakin erittäin suurella ruokahalulla.

Mikä tän jutun pointti nyt siis on? Älkää lähtekö mukaan ihan turhiin höpöhöpö-dietteihin, vaan nauttikaa ruuasta ja nostakaa se peppu sohvalta vähintään kolme kertaa viikossa. Loppujen lopuksi se ei ole hankala juttu.

Ensimmäiset kuvat täältä ja täältä.

I heart Itä-Helsinki

Hyvää vappua! Täällä vappupäivä on kulunut lähinnä lepäilyn, löhöämisen ja syömisen (vappuherkkuja) lomassa. Löhöillessä on ollut hyvä aika lueskella muun muassa muita blogeja ja törmäsinkin tuossa pari päivää sitten julkaistuun Too big to be me -Annan julkaisuun Itä-Helsingistä. Itä-Helsinkihän tunnetaan usein hyvin negatiivisessa mielessä: on juoppoja ja maahanmuuttajia (vaikka maahanmuuttajat ei mun mielestä ole mikään ongelma), nistejä ja laitapuolen kulkijoita. Kyllä meilläkin Roihuvuoressa asuessa kaupattiin huumeita lähimetsässä, milloin mistäkin metsästä löytyi ihmisen ulostetta ja etenkin arkkitehtuuri oli usein mitä hirveintä neuvostoliittotyyliä. Olen asunut Itä-Helsingissä nyt melkein neljä vuotta: ensin kolme ja puoli vuotta Roihuvuoressa ja sittemmin Aurinkolahdessa loput. Isäni perhe asui myös pitkään Kivikossa ja Myllypurossa, joten molemmissa tuli käytyä noin kerran viikossa.

Tässä vaiheessa muuten jo varoitus, tämä julkaisu sisältää paljon kuvia - kaikki omia! :) Tää julkaisu on myöskin enemmän Itä-Helsingin mainosta, kun treenaukseen liittyvää turinaa.

Olen Annan kanssa hyvin samaa mieltä siitä, että Itä-Helsinkiä parjataan usein hiukan turhaankin. Samat ongelmat - esimerkiksi nistit ja humalaiset - löytyvät kantakaupungista, mutta siellä ne pysyvät paljon paremmin piilossa. Hyppääpä kolmosen tai kakkosen ratikkaan, niin sieltä sitä kulttuuria löytyy. Jos ei löydy, niin aja niillä Kallioon vaikka Harjutorille ja hyppää ulos.

Itä-Helsingissä olen ihastunut (aivan niin kuin Annakin) sen luontoon. Harvassa pääkaupungissa löytää niin moninaisia ulkoilumahdollisuuksia ja niin lähellä keskustaa: merta, ulkoilupuistoa, luonnonsuojelualueita, kirsikkapuistoa, maatilaa (!) ja muuta vastaavaa. Antaa tulevien kuvien puhua puolestaan, näiden pitäisi osoittaa, ettei nää idän huudit niin kauheet oo :)

Roihuvuoren/Marjaniemen rantaa

Siili Roihuvuoressa nähty moneen otteeseen kotopihalla.

Roihuvuoressa ihastuttiin kaupunginosan yhteisöllisyyteen. Naapureihin tutustui helposti koirapuistossa ja taloyhtiöillä oli monenlaista talkootoimintaa sekä katukirppistä - eikä pidä unohtaa Roihuvuoren kyläjuhlia. Sanonpa muuten, että koirien kautta tulee nähtyä ja koettua ehkä enemmän kuin ilman, etenkin ulkosalla. Tulee lähdettyä ulos, koska on pakko lähteä. Kirsikkapuisto tarjosi kirsikkapuidensa kautta upeaa ja poikkeuksellista nähtävää. Taas on muuten Hanami-kirsikkajuhlat tulossa helatorstaina, katsokaas lisätietoa täältä. Roihuvuoresta löytyy myös tähänastisen elämäni parhaat sushit.

Roihuvuoren kyläjuhlat kerran vuodessa

Roihikan Kirsikkapuiston kukkaloistoa 

Parhaimmat sushit

Marjaniemen uimaranta

Metsässä voi vaikka joogata

Itäväylä vie kotiin. Idässä on muuten älyttömän nättejä auringonlaskuja!

Roihuvuoresta pääsi helposti kävelemään Herttoniemen kautta ulkoilupolkuja pitkin esimerkiksi Kulosaareen taikka Viikkiin katsomaan upeita maisemia sekä Helsingin yliopiston omia lehmiä. Sieltä löytyy myös ihan mahtavia juoksu- sekä kävelypolkuja, jotka talvisin muuttuu hiihtoladuiksi. Merenrantaa pitkin pääsi ihailemaan myös Eastendiin eli Herttoniemenrantaan upeita asuntoja sekä haistelemaan "etelän" tunnelmaa. Marjaniemessä oli sopivan pieni ranta melko rauhalliseen auringonottoon ja uimiseen. Samalla alueella sieti myös kävellä katselemassa hulppeita asuntoja sekä haistelemassa meri-ilmaa. Silloin tällöin tuli käytyä myös Laajasalon metsissä ulkoilemassa ja istuskelemassa meren rannalla.

Laajasalon auringonlasku 

Lenkillä voi pysähtyä nauttimaan auringosta 

Viikin peltoja

Herttoniemen ulkoilupolkuja

Viikin kautta pääsee myös Vanhankaupungin koskelle

Viikin lehmiä katsomassa

Itä-Helsingin tuntua

Herttoniemen uimaranta

Herttoniemenranta 

Roihuvuoresta muutettiin kuitenkin pois idemmäs kohti Aurinkolahtea viime marraskuussa. Aurinkolahdessa on oikeastaan se mitä Roihuvuoressa kaivattiin: nätimpi arkkitehtuuri, isommat ulkoilumahdollisuudet sekä meri likempänä. Koko alue on vieläkin hyvin uusi ja edelleen tänne rakennetaan lisää. Koiranulkoiluttajan paratiisi on ehdottomasti Uutelan ulkoilualue, jossa voi koiran kanssa liikkua metsässä tai vaikka erikokoisia polkuja pitkin. Joulun alla Uutelassa järjestetään joulupolku, joka on erittäin suosittu. Kahvila Kampela tarjoaa rannassa herkkuja ja on äärimmäisen suosittu niin paikallisten kuin vierailijoidenkin keskuudessa. Vierailijoita täällä käykin - sunnuntaisin on kaikki parkkipaikat useimmiten täynnä, kun ihmiset saapuu Uutelaan ulkoilemaan. Kovasti odotan tulevaa kesää, että päästään täysillä nauttimaan täällä välimerellisestä tunnelmasta sekä Helsingin pisimmästä uimarannasta. Ei tätä turhaan kutsuta Helsingin Rivieraksi. Aurinkolahdesta ja etenkin Uutelasta tulette tulevaisuudessa näkemään kuvia varmaankin ihan kyllästymiseen asti!

Uutelan metsää

Kahvila Kampela

Aurinkolahden uimaranta