Mainonnan uhri: Polar Loop -aktiivisuusrannekkeen kommentit

Tiesittekö muuten, että suomalaiset ovat keksineet niinkin hienon keksinnön kuin sykemittarin? Ihmiset motivoituu eri tavoin treenaamiseen tai liikkumiseen. Oon sellanen persoona, että mua kiinnostaa aina seurata omia treenejä ja aktiivisuutta muun muassa numeroin. Tykkään kirjata kaikennäköstä dataa ylös sekä haluaisin aina uusimmat sykemittarit ja vempeleet. Asetan tavotteita ja yritän saavuttaa ne parhaani mukaan. Kuitenkin jokin aika sitten hukkasin oman sykemittarini (kello löytyi myöhemmin, mutta sykevyö on edelleen kateissa), ja olin kauan ilman minkäänlaista "urheilukelloa". Olin nähnyt ja kuullut paljon Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta, viimeisimpänä Vastaisku ankeudelle -blogista. Kun sen sitten vihdoin sai omakseen Stadiumista 69 eurolla, päätin repäistä ja ostaa sen.

Ranneke melko siro ja kapea (ranne tässä kuvassa kaikkea muuta).

Nyt oon jonkin aikaa ranneketta testaillut ja tässä siitä muutama sananen. Ranneke piti aluksi leikata ja säätää ranteeseen sopivaksi. Ehdoton miinus siitä, että ranneketta ei voi enää säätää isommaksi vaan ainoastaan leikata lyhyemmäksi. Ranneketta ei siksi voi myöskään vaihtaa tai antaa toiselle (etenkään sellaiselle, jolla on erikokoinen ranne), mikäli haluaa. Parempi olisi jonkinlainen kellon ranneke -systeemi, jossa ranneketta voisi kiristellä oman mielen mukaan. Ranneke on tosin mielestäni aika huomaamaton ja siro ranteessa, joka on ehdottomasti plussaa. Ranneke mittaa aktiivisuuden  kädestä sen mukaan miten se liikkuu. Ohjeistuksen mukaan ranneke pitää laittaa siihen käteen, jota käyttää vähemmän oikeamman tuloksen saamiseksi. Mulla siis vasempaan käteen, koska olen oikeakätinen. Aluksi rannekkeeseen tuli määritellä oma lähtötaso - se kuinka paljon päivässä tulee liikuttua esimerkiksi työn puolesta. Valitsin alkuun kaikista korkeimman tason, mutta laskin sen sittemmin keskitasolle (tasoja on kolme).

Polar Flow -mobiilisovellus näyttää päivän aktiivisuuden.

Ranneke siis mittaa ja ilmoittaa kalorit, ajan, askeleet sekä päivän aktiivisuuden. Sanomattakin on selvää, että kaikki ovat enimmäkseen arvioita, koska ranneke ei esimerkiksi kysy käyttäjän päivittäistä kalorinkulutusta. Laite ei myöskään rekisteröi sykkeitä, joten se ei voi todellisuudessa tietää paljonko kaloreita palaa. Täytyy kuitenkin samaan hengenvetoon todeta, että laitteeseen voi yhdistää myös sykevyön lisähintaan, joka tietenkin auttaa tarkempien tulosten saamisessa.

Kuvassa näkyy passiivisuusleima (keltainen kolmio) sekä klo 17-18 vedetty spinning-tunti, joka ei rekisteröitynyt mitenkään.

Sovelluksen antama palaute, aktiivisuus, askeleet, kalorit sekä yöunet.

Jos olen pitkään aikaan liikkumatta, saan niin kutsutun passiivisuus-leiman. Ranneke mittaa myös unen määrän sekä levottomuutta nukkumisen aikana, mutta ei toki oikeasti mittaa millään tavalla esimerkiksi unen laatua - vain sitä miten paljon liikut nukkumisen aikana. Olen monena yönä nukkunut todella levottomasti lähinnä työstressin takia, mutta Loop ei ole rekisteröinyt sitä lainkaan. Kävelyä laite mittaa melko hyvin (ja varmasti juoksuakin), mutta se ei kuitenkaan rekisteröi kaikkia kävelyaskelia. Tämän olen huomannut silloin, kun pidän esimerkiksi töissä oppikirjaa kädessä ja kävelen. Käden täytyy siis olla suht reippaassa liikkeessä, jotta askeleet rekisteröidään. Tämän vuoksi laite ei myöskään rekisteröi sellaista liikuntaa, jossa kädet eivät liiku - tässä tapauksessa esimerkiksi juuri niitä tunteja, joita ohjaan eli BodyPumpia ja spinningiä. Kun siis ohjaan spinningiä, Loop laskee sen levoksi, istumiseksi tai kevyeksi liikunnaksi.

Mikä Loopissa on sitten hyvää? Ehdottomasti Loop:n yksinkertaisuus ja helppokäyttöisyys. Rannekkeessa on yksi "nappula" ja tietokoneeseen Loop:n saa yhdistettyä yhdellä USB-piuhalla. Moneen älypuhelimeen tai tablettiin Loop:n saa yhdistettyä Bluetoothin kautta ilman piuhaa. Polar Flow sovelluksessa pystyy helposti seuraamaan päivittäisiä raportteja ja sovellus myös ehdottaa mitä käyttäjän tulisi tehdä saavuttaakseen päivän aktiivisuustasonsa.

Kaiken kaikkiaan itselleni Polar Loop on kuitenkin enemmän lelu kuin varteenotettava aktiivisuuteni seuraaja. Se on minulle paras passiivisuuden mittaamisessa ja herättää minua aika ajoin siihen, että olen ollut liian kauan paikoillani. Muuten se ei kuitenkaan vaikuta paljonkaan arkisiin valintoihini. Polar Loop on kuitenkin äärettömän hyvä ihmisille, jotka eivät erityisemmin arkena muuten liikkuisi ja joita ranneke kannustaa liikkumaan enemmän. Siis niille, jotka valitsevat 10 000 askelta saavuttaakseen portaat hissin sijasta tai aktiivisuuden täyttääkseen kävelevät sen sijaan, että valitsisivat bussin. Loop sopii myös niille, jotka istuvat paikallaan sorvin ääressä kahdeksan tuntia liikkumatta mihinkään (jos et vielä muista, niin istuminen tappaa). Äärettömän hyvä siis monelle suomalaiselle, jotka liikkuvat ihan liian vähän!

Lyhyesti
MITÄ: Polar Loop -aktiivisuusranneke
MIKSI: aktiivisuuden ja passiivisuuden mittaamiseen
KENELLE: vähemmän liikkuville ja niille, jotka tarvitsevat motivaattorin arjen valintoihin sekä hyötyliikuntaan
PALJONKO MAKSAA: hinnat pyörii 69-100 euron välillä

Penkkiurheilun kurja puoli

Teekupponen oluen sijasta?

Nyt kun kevät on jo puolessa välissä, niin telkkarissa on alettu mainostamaan kevään urheilutohjelmia ja -tapahtumia: muun muassa jääkiekon SM-liigaa ja formulakisoja tulee useammin "normaaleilta" kanavilta. Monen suomalaisen penkkiurheilukausi huipentuu jääkiekon MM-kisoihin tänäkin vuonna. Entisenä urheilijana (harrastin taitoluistelua 12 vuotta SM-tasolla) ja nykyisenä lajin tuomarina minua pistää kuitenkin ihmetyttämään se miten juuri nämä "miesten" lajit: etenkin jääkiekko, jalkapallo ja formulat yhdistetään mainonnassa ja ajatustasolla alkoholiin ja tupakkaan - siis päihdeaineisiin, joiden ei pitäisi millään tavalla yhdistyä urheiluun. Don't get me wrong, olen pienenä ollut hyvinkin innokas Jokeri-fani, joten jääkiekko on ollut hyvinkin lähellä sydäntäni. Vanhaan kunnon Michael Schumaher/Mika Häkkinen -aikaan katsoin joka viikonloppu innokkaasti niin formuloiden aika-ajot kuin kilpailutkin.

Mitä tämä penkkiurheilu kuitenkin tekee? Kärjistetysti se pistää ihmiset istumaan, juomaan kaljaa ja polttamaan tupakkaa. Siis tekemään juuri niitä asioita, jotka todistetusti tappavat. Ja yleensä kyse ei ole yhdestä kaljasta jääkiekko-ottelun yhteydessä, vaan kokonaisesta mäyräkoirasta. Usein myös ihmisten tupakanpoltto lisääntyy alkoholin yhteydessä. Pahimmassa tapauksessa nämä innokkaiden fanien ryypiskelyt kiihkeässä matsissa yltyvät rettelöintiin ja mellakoihin, kuten Englannissa on usein nähty jalkapallomatsien yhteydessä. 

Taitoluistelussa tällainen ei tulisi kuuloonkaan. Alkoholi ja tupakka eivät ole millään tavalla esillä kilpailuissa. Silloin tällöin myydään popcorneja tai muita herkkuja - mutta nekin kuuluvat ennemmin jääshow'hun kuin kilpailuihin. Kilpailuissa katsojat käyttäytyvät asiallisesti eivätkä mölyä katsomossa kaljat kädessä. Tämän vuoksi en ole koskaan aiemmin miettinyt asiaa sen tarkemmin - eiväthän päihteet koskaan olleet minulle millään tavalla tuttuja taitoluistelun yhteydestä. Pienenä jopa vannoin, että musta tulee absolutisti.  En ole koskaan edes maistanut tupakkaa, ja olen siitä erittäin ylpeä. Taitoluistelussa urheilulajina on paljon myös negatiivisia puolia (loukkaantumiset, ulkonäkökeskeisyys yms.), mutta tämä on yksi niistä asioista, johon olen lajissa tyytyväinen. 

En syytä tästä päihteellisyydestä niinkään itse urheilulajeja (vaikka monet joukkueet/tallit/urheilijat saavatkin sponsorirahansa esimerkiksi olutfirmoilta), vaan lähinnä koko järjestelmää joka sallii sen. Syytän hyvin paljon myös kulttuuria (niin Suomen kuin monen muunkin maan), jossa alkoholi koetaan välineenä, jonka avulla hankkiudutaan känniin. Suhtautuminen alkoholiin on aivan erilainen esimerkiksi Etelä-Euroopassa taikka arabimaissa.

Päihdemainontaa on toki pitänyt viime vuosien aikana rajoittaa, ja jopa liiankin kanssa. Kuitenkin kun urheilulajeista on kyse, olen tavallaan Räsäsen kannalla tässä asiassa. Mielestäni päihteiden ei tarvitse olla läsnä otteluissa, tapahtumissa ynnä muissa karkeloissa. Urheilun on tarkoitus edistää hyviä elämäntapoja, näyttää hyvää esimerkkiä nuorille sekä innostaa liikkumaan. Joillekin teistä (ja varmaan monellekin) se olutpullo tai -keissi ajattelematta ilmestyy jääkaappiin kisakatsomoa varten, mutta on syytä ehkä joskus miettiä onko se aina tarpeellinen. 

Buustia raskaaseen arkeen ravintolisistä

Life-kaupasta ostetut tuotteet: ruusujuuriuute, merilevärouhe, D-vitamiinisuihke sekä ubikinoli.

Aiemmista kirjoituksista onkin käynyt jo ilmi, että meikäläistä painaa (ja on painanut jo pitkään) melkoinen uupumus. Siispä noin viikko sitten ajattelin vihdoin tehdä asialle jotain ja kävelin Life-kauppaan sisään ja kyselin vähän neuvoja ravintolisistä, joista voisi olla apua. En ole käyttänyt ollenkaan ravintolisiä, koska olen aina ajatellut, että haluan saada vaaditut vitamiinit/hivenaineet ynnä muut sellaiset puhtaasti ruokavaliosta. Sittemmin olen kuitenkin ruvennut pohtimaan olisiko jonkinlaisista lisistä mulle apua tässä jatkuvassa uupumuksessa. Sen sijaan, että esimerkiksi kittaan kahvia opettajan työssä kaikissa mahdollisissa väleissä...

Nykyajan elämä on aika hurjan stressaavaa! Se rasittaa niin elimistöä kuin henkistä tasapainoakin. Vaikkakin yritän syödä pitkälti melko terveellisesti, ei sille voi mitään, että elintarvikkeet kasvavassa määrin on pitkälle prosessoituja. Siksi yhä harvemmin tulee saatua tarpeeksi tärkeitä ravintoaineita. Tällä "melko terveellisesti syömisellä" en tarkoita diettejä tai herkkulakkoja enkä edes kauhean valikoivaa syömistä. Tarkoitan lähinnä sitä, että esimerkiksi syön reilusti aterioilla kasviksia, juon hedelmistä ja marjoista tehtyjä smoothieta (mikä on monikkomuoto?) sekä vältän valmisruokia. Sellaista normaalia syömistä siis. Herkkuja syön liikaakin, ja tässä suhteessa olen hyvin pitkälle tunnesyöppö. On siis kausia, kun herkkuhimot jää päälle ja kausia, kun syön paljon terveellisemmin. Nyt on menossa kausi, kun tuntuu, että jatkuvasti tekee mieli kaikkea mahdollista hyvää.

No, palataan sinne Life-kauppaan. Kyselin siis myyjältä mikä tai mitkä voisi mahdollisesti auttaa uupumuksessa. Myyjä hiukan kyseli, että minkälaista uupumus on ja kerroin sen olevan tällä hetkellä ainoastaan henkistä, vaikka siis ainahan ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tämä opittiin aikoinaan koulussa terveystiedon tunneilla ja on taatusti iskostunut päähän. Uupumus on syntynyt monien vuosien isojen työtaakkojen seurauksena eikä enää millään siis lähde levolla pois.

Olin aiemmin hiukan kuullut ja lueskellut ubikinolista, ja myyjä suosittelikin sitä minulle. Ubikinoli, ubikinoni tai Q10 (rakkalla lapsella on monta nimeä) on siis koe-entsyymi, joka toimii antioksidanttina elimistössä. Antioksidantit muun muassa estävät kehon vanhenemista ja niitä löytyy esimerkiksi punaviinistä (haa)! Ubikinonia ihmisen keho pystyy muodostamaan itse, mutta sen tuotto alkaa vähetä 20 vuoden paikkeilla. Lisäksi sitä saa jonkin verran ravinnosta, mutta ei läheskään riittävää määrää. Keskimäärin ihminen saa sitä 5 mg/ päivä, kun päivittäinen täydennystarve olisi 500 mg - mun matematiikalla sitä tarvitsisi siis satakertaisen määrän (lähde)! Ubikinolia myydään apuna jaksamiseen, niin arjessa kuin urheilusuorituksissakin (itse asiassa sen on todettu parantaneen urheilusuorituksia, katso täältä).

Ubikinolitablettien lisäksi Life:sta mulle suositeltiin ruusujuuriuutetta. Sitä mainostetaan pohjoismaiden "ginsenginä", joka aktivoi elimistön entsyymituotantoa sekä lisää endorfiinin tuotantoa (lähde). Sen uskotaan auttavan kiireisessä arjessa, ja myöskin urheilusuorituksissa - aivan kuten ubikinolikin.

Otin itsenäisesti Life:n hyllystä myös D-vitamiiniputelin, sillä olisi ihme, jos D-vitamiiniarvot olisi kohdallaan pitkän talven jälkeen. Vaikka syönkin kalaa viikoittain, en usko, että saan tarpeeksi D-vitamiinia ravinnosta. Life:sta suositeltiin vielä lisäksi merilevärouhetta, joka auttaa jodin saamisessa. Jodia tarvitaan muun muassa kilpirauhasen toiminnassa. Aikoinaan mulla olikin jodista puutosta - tällä hetkellä en tiedä tilannetta. Jodia ei kovin monesta asiasta saa. Ensimmäisenä mieleen tulee suola, ja suolissa onkin vähennetty jodin määrää. Kotosalta otin vielä käyttöön jo aikoja sitten ostetun magnesiumsitraatin, sillä olen silloin tällöin saanut kramppeja cycling-tunteja vetäessäni.

Näin viikon jälkeen voin sanoa, että joko nämä uudet apulaiset ovat auttaneet tai sitten olen lumevaikutuksen uhri. Vaikka uupumus painaa edelleen, jaksan hiukan paremmin kuin aiemmin. Ubikinolitabletti on helppo niellä; sen sijaan magnesiumtabletti ihan uskomattoman vaikea saada alas. Ensi kerralla ehdottomasti täytyy ostaa purutablettipurkki! Magnesiumsitraatti myös hiukan ärsyttää vatsaa (mutta sitraatti imeytyy paremmin). D-vitamiinin ja ruusujuuriuutteen ostin nestemuodossa, koska siinä ainekset imeytyvät paremmin eikä mun tarvitse niellä tabletteja yhtään enempää. D-vitamiini on helppo suihkauttaa suuhun hammaspesun jälkeen (kaiken lisäksi se on hyvän makuista). Ruusujuuriuutteen yritän ottaa aamulla shottina veden tai mehun seassa. Miksi yritän? Siksi, että se on niin kamalan makuista, että joka kerta tulee väkisinkin kakomisreaktio. Merilevärouheen saa syötyä melko hyvin normaalin ruuan seassa (maistuu sushin levälevyiltä).

Näillä mennään ainakin hetki ja seuraillaan vaikutuksia ennen kuin ravintolisät taas loppuvat. Magnesiumin ja ruusujuuriuutteen vaihdan ehkä johonkin toiseen vastaavaan tai ainakin toisenlaiseen (esimerkiksi nieltävästä tabletista purtavaan), kunhan ne ensin loppuvat. Ajattelin myös kokeilla myyjän suosittelemaa arginiinia (tietoa siitä täällä) jossain vaiheessa.

Syöttekö te joitakin ravintolisiä? Löytyykö kokemuksia arginiinista? Oletteko kokeneet ravintolisät yleisesti hyödyllisinä?

Muisteloita Midnattsloppetista

Midnattsloppetin neljä lähettilästä: Ida (Göteborg), Josefine (Malmö), Christian (Tukholma) ja minä (Helsinki)

Ensimmäinen aamu lupaili hyvää.

Facebook muistuttelee mua päivittäin siitä, mitä viime vuosina juuri tänä päivänä tapahtui. Jo parin päivän aikana oon saanut muistutuksia Midnattsloppetin Portugalin reissusta, jossa olin vuosi sitten mukana. Pyrin Midnattsloppetin lähettilääksi reilu vuosi sitten ja ihmeekseni mut valittiin (aika huikea juttu, mä en koskaan voita mitään!). Tarkoituksena oli bloggailla Midnattsloppetin sivuille valmistautumisesta Helsingin Midnight Runiin. Palkaksi sain matkan treenileirille Portugaliin, Niken vaatteita, lahjakortin Stadiumiin ja muuta mukavaa.

Midnattsloppetilta saatu lähettiläskassi.

Kaikista isoin juttu oli kuitenkin toi Portugalin reissu, josta Facebook mua muistuttelee. Mun blogikirjotukset matkan varrella löytyy edelleen täältä. Matkasin siis Helsingistä Tukholmaan, jossa tapasin kolme ruotsalaista lähettilästä ja Midnattsloppetin poppoon sekä muita innokkaita ruotsalaisliikkujia, jotka oli varanneet kalliit matkat Springtimen kautta kohti Monte Gordoa. Arlandasta lennettiin sitten yhdessä kohti Faron lentokenttää ja sieltä matka jatkui bussilla kohti Monte Gordoa. Monte Gordo paikkana on ihan huikea paikka treenileireille - ei mikään ihme, että Suomenkin eri maajoukkueet käy treenaamassa siellä. Mahtavat maastot, meri, sopiva ilmasto sekä urheilukentät.

Maastot ja juoksualusta parhaat mahdolliset.

Matka kaikkinensa oli opettavainen kokemus kaikin puolin. Kaikista paras juttu siinä oli, että mun piti puhua ruotsia, koska olin pelkkien ruotsalaisten keskellä. Toki niiden kanssa olisi voinut puhua englantiakin, mutta pidin kynsin ja hampain kiinni siitä, että kieli ei vaihdu. Olin just ennen matkaa vihdoin päässyt pohjoismaisten kielten laitokselle, joten olishan se ollu noloa puhua englantia. Ruotsalaiset joutu siis kestämään suomalaista hiljaisuutta ja sitä, että mulla kestää hetki ennen kuin se mitä ne sanoo menee mun tajuntaan asti ja ehdin keksiä vastauksen. Onneksi muut lähettiläät oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja mukavia. Treenejä oli aika lailla aamusta iltaan, sisällä ja ulkona.

Hotellin ei niin hyvät ruoat.

Rantakojun taivaallisen hyvä kala-annos.

Pelkkää ruusuilla tanssimista matka ei kuitenkaan ollut. Ruoat sai hotellilta, vaikkakin lounas ja päivällinen oli todella onnettomia, ja tuli syötyä lähinnä vaan hiilareita: spagettia ja riisiä ja muuta. Luulisi, että kalakaupungissa olisi ollu paljon hyvää ruokaa! No, muutamana päivänä käytiin syömässä ravintolassa, ja ruoan laatu oli siellä niin paljon parempaa. Kamala nälkä oli koko ajan, kun ei oikein hotellilla voinut syödä ruoka-aikoina mitään. Ja ne jotka mut tuntee, tietää kyllä, että mä oon aika kaikkiruokainen ja hyvin harvoin valitan ruoasta. Kouluruokiakin oon syönyt hyvin mielelläni aina.

Midnattsloppet Monte Gordo alkamassa. 

Sää ei suosinut ollenkaan meitä (tai ainakaan mua) Portugalissa. Käytännössä koko aika satoi lukuun ottamatta yhtä päivää, jolloin oli ainakin hetki aurinkoa - ja silloinkin tuuli kovasti. Silti ihan parhaat treenit oli juoksutreenit ulkona kaatosateessa. Sateessa juoksu on vaan jotain niin parasta.

Mulla oli myös kauhea ikävä kotiin. Kaipuuta ei helpottanut yhtään se, että ei voinut vapaasti kielimuurin takia puhua kellekään ja tuntui jäävänsä hiukan ulkopuoliseksi, kun ruotsia puhuttiin niin tiuhaan tahtiin joka puolella. Kaiken lisäksi olin seurueessa aina se nuorin ja varmasti usein myös se hiljasin. Etenkin matkan alussa kärsin varvaskivuista (sisäänkasvanut kynsi) ja monet juoksutreenit jäi sen takia väliin. Ja juoksutreeneihinhän sinne oli menty!

Muut lähettiläät hotellin uima-altailla.

PT:n juoksutekniikkatreeni ja sattuipa sää suosimaan! :)

Midnattsloppet Monte Gordon jälkeen. Mitali kaulassa.
Kuulemma ruotsalaisten tulee aina saada mitali tai nousee hirvee haloo.

Luento huikeasta ruotsalaisesta ex-maratoonarista, joka juoksi Portugalista Ruotsiin.
Respect.

Kuvaussessiot. Suomalainen luonne ei vaan totu siihen, että kamera tuodaan tohon naaman eteen. Tai minä en ainakaan. Kuva lähettiläs Idalta, joka muuten bloggailee nykyään täällä.

Parhaimpina kokemuksina jäi kuitenkin mieleen Midnattsloppet Monte Gordo (3 km yöllä rannalla otsalamppujen valossa) ja PT:n pitämät yksityiset juoksutekniikkatreenit. Oli siellä toki kaikkea muutakin härdelliä: valokuvaussessioita, treenejä, lähettiläiden ja Midnattsloppetin poppoon kanssa olemista, PT-tapaaminen ja luentoja. Mä olin mukana vaan osan matkasta, kun mun täytyi lähteä aiemmin takasin Suomeen BodyCombat-koulutukseen. Toisaalta oli kiva lähteä kotiin, koska vieraskielisessä ympäristössä jatkuva oleminen alko ottamaan aika koville, mutta toisaalta harmitti, koska multa jäi muun muassa vuorijuoksu/-vaellus ja loppubileet kokematta. Ja tää oli vähän niinkuin "once in a lifetime opportunity", jota voi sitten kiikkustuolissa muistella.

Mikä mua harmitti sitten Suomessa lähettiläänä olossa ihan älyttömästi oli se, että mun selkä meni niin huonoon kuntoon, että itse Midnight Run Helsinki jäi sitten juoksematta. Ja taitaa jäädä tänäkin vuonna. Tänään muuten julkasivat hienon videon Facebookiin (katso alla), mä niin kovasti haluaisin JUOKSEMAAN! Hinku on kova, mutta selkä ei taida vieläkään kestää. Kuinka pahaa voi tehdä, kun näkee koti-ikkunasta, kun ihmiset juoksee tuolla auringonpaisteessa tai koirien kanssa lenkillä ollessa vastaan tulee ilosia lenkkeilijöitä.

FirstBeat-hyvinvointianalyysi

Päivän analyysi

Tämä julkaisu ei kerro omakohtaisesta kokemuksesta, vaan Katjan kokeilusta. Katjalla on pitkän aikaa ollut vaikeuksia palautua: pelkkä kengännauhojen sitominen on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta ja keho on jonkinlaisessa ylirasitustilassa koko ajan. Ylikunnosta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Katja ei ole rasittanut itseään niin paljon, että se olisi todennäköistä. Katja sai kuitenkin FirstBeat Bodyguard -laitteen lainaan tossa joku aika sitten.

Laite mittaa kolmen päivän ajan stressi- ja palautumisjaksoja. Siitä saatava hyvinvointiraportti paljastaa palautuuko elimistö tarpeeksi vuorokauden aikana sekä palautuvatko elimistön voimavarat yöllä unen aikana. Raportti auttaa siis hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein - ja se perustuu sydämen sykevälivaihtelun analyysiin. Tavoitteena on ymmärtää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välillä (lähde: Firstbeat).

Ennen käytön aloittamista tulee täyttää aloituskyselyraportti, jossa vastataan 10 väitteeseen. Näitä ovat muun muassa "Nukun riittävästi" ja "Syön mielestäni terveellisesti". Laite oli melko helppo käyttää. Sitä pidettiin kiinni kolmen päivän ajan, mutta otettiin kuitenkin suihkujen ajaksi pois. Myöskin mittauselektrodit tuli vaihtaa, kun laite otettiin pois. Sen lisäksi, että laite mittasi itsenäisesti, tuli FirstBeat-sivuille syöttää muun muassa ajat, jolloin esimerkiksi teki töitä ja harrasti liikuntaa.

Laite ei selventänyt Katjalle sen ongelmien syytä, koska FirstBeatin mukaan keho palautui riittävästi öiden aikana. Kuitenkin mittauksen jälkeinen raportti oli hyvin kattava ja mielenkiintoinen! Alkoholin merkittävä vaikutus unen laatuun tuli ehkä hiukan yllätyksenä, vaikkakin alkoholin käytön seuraukset olivatkin tiedossa. Kun uniaikaa oli yhteensä 8h 15min, siitä alkoholin vuoksi palauttavaa aikaa jäi vain noin kolme tuntia, sillä alkoholi heikentää huomattavasti unenaikaista palautumista. Hyvin havainnollisti sitä, kuinka vähänkin alkoholia juotuaan seuraavana päivänä voikin tuntua hyvinkin väsyneeltä, vaikka olisikin tullut nukuttua pitkään.

Raportista selvisi myös tarkemmin se, kuinka TV:n katsominen ei välttämättä ole palautumista. Silloin tällöin kannattaakin sulkea se töllö (tämä muistutuksena itsellenikin) ja vaikka pistää rentouttava musiikki soimaan. Tässä lista, jonka olen koostanut ja jota kuuntelen tuollaisina hetkinä.

Voimavarat yhteenvedossa

Yllättävää oli myös se, kuinka paljon elimistössä on stressireaktioita päivän aikana, ja kuinka nekin voivat olla positiivisia. Firstbeatin mukaan stressireaktio tarkoittaakin vireystilan nousua ja se voi olla niin posiitivista kuin negatiivista. Keskimäärin stressireaktioita on (jopa) 47% vuorokaudessa!

Mä haluaisin ehdottomasti saada itselleni tämän kyseisen kojeen kokeiluun, koska tuntuu, että tällä hetkellä en henkisesti palaudu ollenkaan. Haluaisin etenkin selvittää kuinka hyvä- tai huonolaatuista mun uni on. Firstbeatin Bodyguard -laitteen saakin lainaan joistakin kuntokeskuksista, tosin maksua vastaan. Laitteen arvo on 249 euroa, lainaus maksaa monessa paikkaa sellaisen reilun 100 euroa. Omaksi sinänsä ei välttämättä tällaista tarvitsekaan, koska mittauksia ei koko aika olekaan järkevää tehdä. Tämä on kuitenkin huomattavasti parempi laite mittaamaan hyvinvointia ja aktiivisuutta, kuin aktiivisuusrannekkeet. Firstbeat väittääkin, että 82% onnistuu parantamaan unenlaatua, stressinhallintaa tai liikuntaa.

 

Lunssaa, luontoa ja leffaa

Pomon piristävät terveiset työpöydällä ennen lomaa.

Hei vaan kaikki ja hyvää pääsiäistä! Täällä pääsiäistä on odotettu kuin kuuta nousevaa, jotta saisi pienen hengähdystauon töistä. Ainoa vaan, että hengähdystauko tuli etuajassa, kun keho ilmoitti ettei jaksa enää ja jouduin flunssan ja kuumeen takia jäämään pariksi päiväksi kotiin jo alkuviikosta. Sunnuntaina vedin aamulla spinningiä vielä Satsilla, jonka jälkeen nousi sitten lämpöä ja olo muuttui kipeämmäksi. Olo oli jo ennen spinningiäkin melko heikko, mutta en ajatellut sen olevan mitään ihmeempää. Kurkku on ollut muutenkin käheänä pidemmän aikaa - luultavasti katupölyn takia.

Kipeänä sohvalla teekupponen kädessä taitoluistelun MM-kisoja katsellen (mikä lauseenvastike by the way!)

En siis osannut ajatella, että tulen kipeäksi, joten spinningin peruminen viime hetkellä ei tullut kuuloonkaan, koska sijaisia on niin vaikea saada. Spinussa huomasin kuitenkin kuinka syke nousi korkeammalle kuin yleensä, joten yritin ottaa vähän iisimmin. Sitten kun jälkeenpäin nousi kuume ja alkoi räkätauti, mua alkoi huolestuttamaan, että enhän vaan ole hankkinut ittelleni mitään sydänlihastulehdusta vetämällä tuntia kipeenä. Huoli kasvoi, kun sittemmin musta on tuntunut, että sydän tykyttää rinnassa tavallista kovempaa, välillä vihloo ja rintaa kiristää niin, että on vaikeeta hengittää. Torstaina kävin sitten päivätyön jälkeen työterveydessä hakemassa lääkärintodistuksen, koska en pystynyt vetämään Bodypumpia. Samalla sitten kyselin lääkäriltä, ettei vaan sydämelle ole voinut käydä mitään. Lääkäri pisti mut siksi verikokeisiin ja EKG:n. Niissä ei kuitenkaan onneksi näkynyt mitään, joten se kertoi mulle, että nää oireet on aivan normaaleja virusperäsessä flunssassa. Sanoi kuitenkin, että jos tulehdus on alkuvaiheessa, se ei vielä näy. Kehotti mua seuraamaan tilannetta ja tulemaan päivystykseen, jos hengitysvaikeudet ja tykytykset pahenee...

Aloteltiin Kaikki paketissa -poikien kanssa pääsiäinen jo hiukan etuajassa. Tässä poikien tekemää Kinder-kakkua.
Hyvää oli, vaikkei ihan Kinderiltä maistunutkaan. :)

No, ma-ti olin siis poissa päivätöistä ja lepäilin vaan kotosalla + maanantain ja torstain tunnit jouduin perumaan Satsilla. Harmitti etenkin maanantai, kun olin vielä sunnuntaina mainostanut asiakkaille, että "jee jee, huomenna sitten mun kanssa uutta spinning-ohjelmaa". Päivätöissäkin olin aiemmin "kehuskellut", että "ei, enhän mä nyt kipeäksi tule, harvoin nykyään sairastan mitään". Niin se pilkka osuu omaan nilkkaan. Toisaalta oon miettinyt, että tää voi olla myös pitkäaikasen stressin purkautumista.

Kyllä on taas jälleen kerran tullut ihmeteltyä sitä kuinka ihmeellinen ihmisen elimistö on. Kuinka yksi pieni flunssa (eikä edes kova kuume) vetää niin maahan. On ollu ihan tuskallista kävellä portaat ylös kolmanteen kerrokseen, kävellä koirien kanssa lenkillä. Välillä pelkkä hengittäminen paikallaan tekee pahaa. Tuntuu, että ei saa vedettyä henkeä ollenkaan syvään.

Katja ja Tepa kattelee kalliolta alas.

Uutelan pysäyttävät ja rauhottavat maisemat

Tänään sitten käytiin koirien kanssa hiukan pidemmällä lenkillä tossa Uutelassa. Metsään on niin mahtava mennä, koirat saa olla vapaana ja itse saa liikuttua hiukan vapaammin. Sen sijaan, että kävelee polkuja pitkin, kehotan välillä kokeilemaan kävelyä hankalempia reittejä: rämeikköjä, kukkuloita ja kallioita, puunrunkojen ali ja yli. Haastaa kroppaa ihan eri tavalla, kuin pelkkä yksipuolinen kävely. Ainoa vaan, että kallioilla saa olla varovainen etenkin märillä keleillä.

Luonnossa on myös mulle helpompi rentoutua. Oltiin tänään katsomassa leffassa Still Alice -elokuva (itkuleffa Alzheimerin taudista, suosittelen) ja sitä ennen mainoksissa tuli Vihreiden vaalimainos, jossa Pekka Haavisto sano, että "monille metsä on jopa kirkko - ajatellaan, että siitä saa henkistä voimaa". En edes ajatellut tota lausetta sen kummemmin, kunnes Katja otti sen puheeksi leffan jälkeen. Ja se pitää niin paikkansa, ainakin mun kohdalla. Kirkkoa en ymmärrä yhtään, mutta luontoa osaan arvostaa ja se antaa voimia.

Vihreiden vaalivideo. Fiksuja ajatuksia sanon minä, vaikken sen enempää halua politiikkaa mainostaakaan. Äänestäkäähän ihmiset kuitenkin!