Niin siinä taas kävi, että eilen jäi taas kirjoittamatta, kun olin keskustassa Priden puistojuhlassa nauttimasta hyvästä seurasta, hyväksyvästä ilmapiiristä ja erilaisuudesta. Ensimmäisen kerran monen vuoden yrityksen jälkeen en ollut töissä puistojuhlan aikaan ja pääsin paikalle! Niin oli päässyt 25 000 muutakin, aika huikea määrä suvaitsevaisia ihmisiä! Valitettavasti niitä kapeakatseisia on edelleen liikaa, taas eilen luin Instagramista kuinka jonkin teinitytön vanhemmat eivät olleet antaneet lapsensa tulla paikalle kuuntelemaan konserttia. En tiedä mitä siinä pelkäävät, homoushan tunnetusti tarttuu, eikö?! No joo. Oli kiva nähdä paikalla myös eturivin poliitikkoja (muun muassa Ville Niinistö, Emma Kari ja Ozan Yanar) ja etenkin siitä ainoasta puolueesta, jota äänestän eli Vihreistä. Ja pyh, vaalisalaisuus on ihan turha juttu. Mä voin ihan ylpeesti myöntää, että olen joka ikinen kerta lyhyen äänestysurani aikana äänestänyt Vihreitä, koska ne on ainoita, jotka on aidosti ja oikeesti kiinnostunut niin ympäristöstä kuin seksuualivähemmistöistäkin.
Aurinko onneksi paistoi ja ilma oli muutenkin hyvä, mutta kyllä tuli pirun kylmä sitten ajan mittaan, vaikka varauduinkin kunnon vaatevarustuksin. Puistojuhlan jälkeen jatkettiin vielä terassille Vapianoon ja ulos syömään (Aleksin Piha). Voin muuten lämpimästi suositella Aleksin Pihan Morrisonin pizzoja: täynnä kunnon täytteitä ja ne maksaa vaan 14,50. Viimeksi otin Vegen, mutta nyt kokeilin Seafoodia ja oli melkeen parempi! Aleksin Pihalla on kiva kesäinen "etelän tunnelma" ja siellä voi tilata kolmesta ruokia kolmesta eri ravintolasta. Alla kuvia eiliseltä:
Eilisen kirjoituksen aihe oli "10 vuoden kuluttua". Kirjoitan aiheesta hyvin lyhyesti, koska aiheesta ei ole niin paljon asiaa. Oletan tämän koskevan vain liikuntaa, joten kirjoitan siltä kantilta. Kymmenen vuoden kuluttua olen 34-35-vuotias. Toivoisin olevani hyvässä fyysisessä (ja tietysti myös henkisessä) kunnossa, kykeneväinen liikkumaan miten haluan ja selkäkin saisi olla ollut jo pitkään terveenä. Tavoitteena on, että ohjaan edelleen ryhmäliikuntaa ja olen kouluttautunut siinä eteenpäin - sekä myöskin muuten käynyt koulutuksia liikunnan ja hyvinvoinnin alalla. Tavoitteenani on myös, että olisin juossut jo maratonin, mahdollisesti montakin. Liikunta on toivottavasti edelleen suuri osa elämääni ja toivon, etten olisi pahasti päässyt rupsahtamaan. :D
Pomon piristävät terveiset työpöydällä ennen lomaa.
Hei vaan kaikki ja hyvää pääsiäistä! Täällä pääsiäistä on odotettu kuin kuuta nousevaa, jotta saisi pienen hengähdystauon töistä. Ainoa vaan, että hengähdystauko tuli etuajassa, kun keho ilmoitti ettei jaksa enää ja jouduin flunssan ja kuumeen takia jäämään pariksi päiväksi kotiin jo alkuviikosta. Sunnuntaina vedin aamulla spinningiä vielä Satsilla, jonka jälkeen nousi sitten lämpöä ja olo muuttui kipeämmäksi. Olo oli jo ennen spinningiäkin melko heikko, mutta en ajatellut sen olevan mitään ihmeempää. Kurkku on ollut muutenkin käheänä pidemmän aikaa - luultavasti katupölyn takia.
Kipeänä sohvalla teekupponen kädessä taitoluistelun MM-kisoja katsellen (mikä lauseenvastike by the way!)
En siis osannut ajatella, että tulen kipeäksi, joten spinningin peruminen viime hetkellä ei tullut kuuloonkaan, koska sijaisia on niin vaikea saada. Spinussa huomasin kuitenkin kuinka syke nousi korkeammalle kuin yleensä, joten yritin ottaa vähän iisimmin. Sitten kun jälkeenpäin nousi kuume ja alkoi räkätauti, mua alkoi huolestuttamaan, että enhän vaan ole hankkinut ittelleni mitään sydänlihastulehdusta vetämällä tuntia kipeenä. Huoli kasvoi, kun sittemmin musta on tuntunut, että sydän tykyttää rinnassa tavallista kovempaa, välillä vihloo ja rintaa kiristää niin, että on vaikeeta hengittää. Torstaina kävin sitten päivätyön jälkeen työterveydessä hakemassa lääkärintodistuksen, koska en pystynyt vetämään Bodypumpia. Samalla sitten kyselin lääkäriltä, ettei vaan sydämelle ole voinut käydä mitään. Lääkäri pisti mut siksi verikokeisiin ja EKG:n. Niissä ei kuitenkaan onneksi näkynyt mitään, joten se kertoi mulle, että nää oireet on aivan normaaleja virusperäsessä flunssassa. Sanoi kuitenkin, että jos tulehdus on alkuvaiheessa, se ei vielä näy. Kehotti mua seuraamaan tilannetta ja tulemaan päivystykseen, jos hengitysvaikeudet ja tykytykset pahenee...
Aloteltiin Kaikki paketissa -poikien kanssa pääsiäinen jo hiukan etuajassa. Tässä poikien tekemää Kinder-kakkua. Hyvää oli, vaikkei ihan Kinderiltä maistunutkaan. :)
No, ma-ti olin siis poissa päivätöistä ja lepäilin vaan kotosalla + maanantain ja torstain tunnit jouduin perumaan Satsilla. Harmitti etenkin maanantai, kun olin vielä sunnuntaina mainostanut asiakkaille, että "jee jee, huomenna sitten mun kanssa uutta spinning-ohjelmaa". Päivätöissäkin olin aiemmin "kehuskellut", että "ei, enhän mä nyt kipeäksi tule, harvoin nykyään sairastan mitään". Niin se pilkka osuu omaan nilkkaan. Toisaalta oon miettinyt, että tää voi olla myös pitkäaikasen stressin purkautumista.
Kyllä on taas jälleen kerran tullut ihmeteltyä sitä kuinka ihmeellinen ihmisen elimistö on. Kuinka yksi pieni flunssa (eikä edes kova kuume) vetää niin maahan. On ollu ihan tuskallista kävellä portaat ylös kolmanteen kerrokseen, kävellä koirien kanssa lenkillä. Välillä pelkkä hengittäminen paikallaan tekee pahaa. Tuntuu, että ei saa vedettyä henkeä ollenkaan syvään.
Katja ja Tepa kattelee kalliolta alas.
Uutelan pysäyttävät ja rauhottavat maisemat
Tänään sitten käytiin koirien kanssa hiukan pidemmällä lenkillä tossa Uutelassa. Metsään on niin mahtava mennä, koirat saa olla vapaana ja itse saa liikuttua hiukan vapaammin. Sen sijaan, että kävelee polkuja pitkin, kehotan välillä kokeilemaan kävelyä hankalempia reittejä: rämeikköjä, kukkuloita ja kallioita, puunrunkojen ali ja yli. Haastaa kroppaa ihan eri tavalla, kuin pelkkä yksipuolinen kävely. Ainoa vaan, että kallioilla saa olla varovainen etenkin märillä keleillä.
Luonnossa on myös mulle helpompi rentoutua. Oltiin tänään katsomassa leffassa Still Alice -elokuva (itkuleffa Alzheimerin taudista, suosittelen) ja sitä ennen mainoksissa tuli Vihreiden vaalimainos, jossa Pekka Haavisto sano, että "monille metsä on jopa kirkko - ajatellaan, että siitä saa henkistä voimaa". En edes ajatellut tota lausetta sen kummemmin, kunnes Katja otti sen puheeksi leffan jälkeen. Ja se pitää niin paikkansa, ainakin mun kohdalla. Kirkkoa en ymmärrä yhtään, mutta luontoa osaan arvostaa ja se antaa voimia.
Vihreiden vaalivideo. Fiksuja ajatuksia sanon minä, vaikken sen enempää halua politiikkaa mainostaakaan. Äänestäkäähän ihmiset kuitenkin!
