Passiiviset lapset

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun ja siitä kerron täällä asteittain. Lyhykäisyydessään olen jättänyt opettajan työt ainakin hetkeksi ja siirtynyt liikunta-alan puolelle.

Opettajana tuli usein mietittyä ja ihmeteltyä sitä, kuinka lapset liikkuvat yhä vaan vähemmän. Koulussa tunneilla istutaan ja vaikka opettajat yrittäisivätkin keksiä mahdollisimman liikunnallisia tunteja, tulee oppilailla istuttua vähintäänkin välitunnit läpensä. Alakoululaiset vielä "joutuvat" (usein ison vastustuksen kera) menemään ulos purkamaan ylimääräistä energiaansa. Sen sijaan yläkoululaiset saavat luvan olla sisällä välitunnitkin. Välitunnit menevät monilla siis oman kännykän näpräilyyn ja löhösohvilla rötköttämiseen. Pahimmillaan siis koko koulupäivä menee istuen. Veikkaisin myös, etteivät monet näistä oppilaista liiku vapaa-ajallakaan.

Minusta tämä on äärimmäisen huolestuttavaa. Tutkitusti istuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia - ylipäätään passiivisuudesta puhumattakaan. Ei mikään ihme, että oppilaat istuvat tunneilla röhnöttäen takapenkeissä! "Ei jaksa" tulee usein vastauksena siihen kysymykseen, josko kannattaisi ruveta hommiin. Samalla koko kansa on passivoitunut. Nykyiset työt ovat vähemmän fyysisiä ja monella tuleekin istuttua lähes kahdeksan tuntia putkeen päivittäin! Työpäivän jälkeen olo tuntuu entistä väsyneemmältä. Varmasti meille kaikille on tuttu se tilanne, kun tulee oltua neljän seinän sisällä pitkä päivä töitä tehden huonossa ilmastoinnissa, eikö? Päivän jälkeen keho tuntuu raskaalta ja mieli on matalalla. Moni pystyy vertaamaan sitä sellaiseen aktiiviseen päivään, jolloin tulee käytyä vaikka pitkällä kävelyllä ystävän kanssa raikkaassa ilmassa ja touhuttua yhtä sun toista. Vaikka liikunta vie energiaa, siitä myös saa sitä hurjasti.

Mielestäni juuri tähän meidän kaikkien tulisi kiinnittää huomiota. Lapset luonnollisesti ottavat mallia vanhemmistaan. Jos vanhemmat ovat passiivisia, eivätkä ymmärrä lasten liikkumisen merkitystä - eivät ymmärrä kannustaa lapsia liikkumaan jo pienestä pitäen, on todennäköistä, että nämä lapset eivät liiku aikuisiälläkään. Mikä sitten puolestaan aiheuttaa muun muassa erinäisiä sairauksia, lihavuutta, henkisiä ongelmia sekä tämän kaiken myötä kustannuksia valtiolle. Tämä ongelma on kaikkien länsimaiden ongelma, joissa kansa valitettavasti elämäntapojensa myötä on lihavoitunut.

Kissa on nostettu pöydälle myös Ruotsissa, jossa SVT on näyttänyt erinomaista TV-ohjelmaa nimeltä Gympaläraren. Ohjelman päähenkilö Kalle Zackari Wahlström yrittää saada syyslukukauden aikana koululaiset omassa vanhassa yläkoulussaan liikkumaan enemmän sekä löytää syitä lasten liikkumattomuuden takana. Taustalta löytyy pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat, varallisuusongelmia (ei varaa liikuntavaatteisiin), itsetunto-ongemia... Minulle itselleni liikunta on aina ollut sydänasia ja itsestäänselvyys, joten olen aina ihmetellyt miksi koululiikunta on monille niin vastenmielistä. Ohjelma valottaa asiaa upeasti ja Kalle pääsee juttusille oppilaiden kanssa myös henkilökohtaisemmista asioista. Valitettavasti tällaisiin keskusteluihin opettajilla harvoin on aikaa. Eivätkä oppilaat monesti halua opettajalle uskoutuakaan. Mielestäni Suomessakin koululiikuntaa voitaisiin välillä katsoa uudesta näkökulmasta - tuleeko kaiken olla suorittamista ja voidaanko kokeilla muitakin lajeja kuin ne ainaiset pesäpallot, yleisurheilut ja suunnistukset?

Mielestäni äärimmäisen hätkähdyttävä on ohjelmassa tehty testi, jossa oppilaat saivat aktiivisuusvyöt  päiviksi. Aktiivisuusvyöt mittasivat kaikenlaisen liikkumisen päivien aikana. Oppilaat istuivat paikallaan 80-90 % päivästä! He liikkuivat vähemmän kuin liikalihavuuspotilaat! Etenkin Ruotsissa ohjelma on herättänyt paljon ajatuksia - ruotsalaisethan ovat tunnettuja siitä, että he liikkuvat mielellään paljon vapaa-ajalla. Seuraavan kerran, kun matkaat Ruotsiin, kiinnitäpä huomiota siihen kuinka kuntokeskuksia ja urheilukauppoja on joka nurkalla. Laske kuinka monta juoksijaa näet kaduilla. Aikaisemminkin olen kirjoittanut siitä, kuinka Ruotsissa tehdään paljon liikunnallisia matkoja - Suomessa ne ovat vasta lapsenkengissä. Kuilu ruotsalaisten aikuisten ja lasten liikunnan määrässä on huikea.

Tästä ohjelmasta on muodostunut yksi minun suosikeistani, koska se yhdistää koulumaailman ja liikunnan. Vaikka ohjelma käsittelee surullista asiaa, on ohjelmassa positiivinen liikunnan fiilis ja pienten asioiden merkitystä korostetaan. Suosittelen katsomaan kaikki jaksot (yksi vielä tulematta) täältä. Jaksot ovat katsottavissa syyskuuhun asti. Hyvää asiaa koulun arjesta, lasten olosta ja samalla opit/kertaat hiukan omaa ruotsin kieltäsi!