Team Rynkeby - polkien Pariisiin!

Tänään on taas kirjoiteltu gradua, tehty sekä koulu- että työhommia ja oltu töissä vanhempainillassa. Nytkin pitäisi olla menossa nukkumaan, mutta tulin tänne vielä nopsasti kirjoittamaan asiasta, josta on pidempään jo pitänyt kirjoittaa, nimittäin Rynkebyn pyöräilytiimeistä. Rynkebyn pyöräilytiimit siis pyöräilevät eri maista Pariisiin kesäisin, ja keräävät samalla rahaa syöpää sairastaville lapsille sekä heidän perheilleen. Suomessa tiimejä on kolme: yksi Helsingissä, yksi Espoossa ja yksi Tampereella. 

Tiimit harjoittelevat paljon ennen varsinaiseen matkaan lähtöä, ja ennen matkaa tuleekin olla poljettuna 2500 km. Kuulin ensimmäisen kerran tästä Rynkebystä Huomenta Suomi -ohjelmasta, ja sittemmin spinning-tunnilla asiakkaani ilmoitti päässeensä tiimiin mukaan. Pohdin tuossa syyskuun alussa itsekin hakevani mukaan, kun haku oli vielä auki, mutta pohdin, ettei minulla tällä kertaa valitettavasti ole siihen varaa. Osallistuminen maksaa vuodesta riippuen noin 2000 euroa, johon siis sisältyy laadukas pyörä, pyöräilyvaatteet, ruoka ja majoitus. Lisäksi pitäisi vielä itse olla varaa kustantaa matkat Pariisista takaisin sekä mahdolliset ylimääräiset yöpymiset. Ei siis minulla riitä rahkeet tällä kertaa, mutta jonakin kesänä haluaisin ehdottomasti olla mukana.

Mikä olisikaan parempaa, kun liikkumalla kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen, nauttia liikunnallisten ihmisten seurasta, matkustaa ja nähdä Eurooppaa samanaikaisesti! :) Harmittaa, etten tällä kertaa pystynyt hakemaan mukaan, mutta toivottavasti mun aika koittaa vielä. Tiimit eivät siis hae pelkästään huippu-urheilijoita ja kokeneita pyöräilijöitä, vaan myös aloittelijoita pyöräilyn saralla. Tärkeintä on saada tiimit eri alojen ihmisiä sekä eri ikäisiä miehiä ja naisia, jotka ovat kiinnostuneita hyväntekeväisyydestä ja pyöräilystä! Sitä paitsi, olen pitkään miettinyt, että olisi mukava saada uusi pyörä tuon vanhan ja kärsineen perus Helkaman tilalle. Osallistujat saavat siis pitää pyörät matkan jälkeen. En ole ikinä ollut mikään pyöräilyintoilija, mutta olen aina tykännyt ulkona pyöräilystä ja pikkuhiljaa on spinningkin ruvennut ohjaamisen kautta maistumaan. Viime vuonna tiimit keräsivät yhteensä yli 3 miljoonaa euroa, huikea summa! Ja summa kasvaa vain vuosi vuodelta, kun tiimejäkin tulee lisää.

Valitettavasti ensi kesän Team Rynkeby -joukkoeet on jo valittu, mutta hakekaahan ihmeessä jonakin vuonna mukaan mikäli kiinnostaa! Tässä vielä tuo Huomenta Suomen jakso, josta alunperin sain innostuksen tähän (tullut jo aikoja sitten telkusta).

Totuus BodyPumpista

Oletko kuullut BodyPumpista ystäviltäsi tai tutuiltasi? Oletko halunnut mennä kokeilemaan, mutta et ole uskaltanut? Tai pelkäätkö, että olet kuin norsu posliinikaupassa, etkä tiedä mitä painoja tankoon ladata taikka mitä välineitä käyttää? Pelkäätkö, että kaikki katsovat kuinka väärin teet? Olet ehkä saattanut ajatella, ettei kuntosi riitä ja tekosyyn varjolla jäänyt pois viime tipassa...

Usko tai älä, minä olisin kuutisen vuotta sitten vastannut näihin kysymyksiin kyllä. Välttelin pitkään BodyPumpia, vaikka olin kuullut paljon tunnista ja olisin halunnut mennä kokeilemaan. Ensinnäkin pelkäsin, juuri tuota norsu posliinikaupassa -hetkeä. En sietänyt yhtään (ja huonosti siedän vieläkin) niitä hetkiä, kun en itse tiedä mitä tehdä ja olen ulkona mukavuusalueeltani. Vaikka olin koko pienen ikäni käynyt taitoluisteluharrastuksen ohella kuntosalilla ja ihan kohtuullisessa peruskunnossa, pelkäsin yli kaiken näitä asioita. 

Loppujen lopuksi uskaltauduin ensimmäiselle BodyPump-tunnilleni. Vaikka kyseessä oli tuttu ystäväni kammosin hetkeä. Sain kuitenkin apua painoihin, mikä hiukan vähensi hermostuneisuuttani. Luonnollisesti otin paikan takarivistä, ettei kukaan vain näe minua. Tunnin päätteeksi olin jäänyt koukkuun. And the rest is history. Monesti ja pitkään BP:ssa käytyäni aloin miettimään ohjaajaksi ryhtymistä. Senkin kynnyksen ylittäminen kesti vuosia. Loppujen lopuksi uskaltauduin koulutukseen viime joulukuussa (2013). Yllätyksekseni pääsin koulutuksen läpi ja lisenssivideokin meni ensimmäisellä. Sain ensimmäisen näytetuntini jälkeen samantien tunnin Unisportille lukkariin ja myöhemmin myös BP:n avulla SATSilta töitä. Nyt harkitsen BP:n ATM-koulutukseen (advanced) menemistä, mikäli selkä ehtisi parantua ja rahat riittävät.

Askelkyykky

Hauiskääntö

Kulmasoutu

Jalkakyykky

BodyPump on Les Mills -konseptitunti. Les Mills -ohjelmat tulevat aina Uudesta-Seelannista asti, ja niiden tekemiseen osallistuu monialaisesti eri ammattilaisia (lääkäreitä, pedagogeja, personal trainereita jne.). Idea Les Mills -tunneissa ja näin ollen myös BP:ssa on se, että mennään koko tunti musiikin tempoon, ja tunti on suunniteltu niin, että menemällä tempoon saadaan paras mahdollinen hyöty irti. Musiikit ovat yleensä erinomaisen hyvin valittu, ja vaikka ohjelmat tehdään yli puoli vuotta ennen niiden lanseeraamista, kappaleet ovat ihan uutukaisia Suomessa! Klassikkojakin löytyy, myös uudelleensovitettuna. Verrattuna kuntosaliharjoitteluun BP eroaa siten, että liikkeet tehdään suht kevyillä painoilla ja isoilla toistomäärillä, mikä tarkoittaa, että tunnilla keskitytään lihasten kiinteyttämiseen. Jokainen kappale koskee yhtä lihasryhmää, näin ollen kappaleet ovat 1) lämmittely, 2) jalkakyykyt, 3) rintalihas, 4) selkä, 5) ojentajat, 6) hauis, 7) kyykyt + askelkyykyt, 8) hartialihakset, 9) keskivartalo ja 10) venyttely. Kaikilla BP-tunneilla järjestys on sama. Kaikilla BP-tunneillä pyörii 2 kk sama ohjelma, ympäri maailman. Kolmantena kuukautena ohjelmia saa miksailla, jolloin osia vanhemmista ohjelmista saa ohjata. Kaikki ohjaajat eivät kuitenkaan miksaile. Kolmen kuukauden jälkeen vaihtuu uusi ohjelma. BP-tunnilla kannattaa käydä 2-3 kertaa viikossa, mikäli haluaa nopeasti tuloksia. 

Seuraavan kerran, kun mietit uskallatko mennä BP-tunnille, mieti seuraavia:

1. Tunnilla tehdään liikkeet turvallisesti, joten loukkaantumisriski on hyvin pieni.
2. Kukaan muu tunnilla liikkujista ei ehdi/ ole kiinnostunut katsomaan sinua. Näin se vain on. Ohjaaja katsoo ja korjaa enimmäkseen yleisesti sekä ohjeistaa miten liikkeet tulisi tehdä.
3. Mikäli tunnilla olisikin lanseerausvaiheessa kaksi ohjaajaa (tämä tapahtuu 3 kk välein), ja tulisi korjaamaan, voit aina sanoa, ettet halua, että ohjaaja korjaa sinua. Suosittelen kuitenkin ottamaan ohjeet vastaan, sillä ne ovat harvinaista herkkua ja auttavat sinua pääsemään paremmin tavoitteeseesi.
4. EI. BP:lla et muutu Michelin-ukoksi. Kuten sanoin, BP keskittyy kiinteytymiseen, rasvan polttoon ja voiman lisäämiseen. Joten naistenkaan ei tarvitse pelätä kasvattavansa liian suuria lihaksia ja miehet voivat halutessaan käydä BP-tunnilla kuntosalin ohella.
5. Vaikka olet aluksi ulalla painoista, ohjaaja on aina valmis auttamaan sinua. Ohjaaja myös ohjeistaa painot jokaisen kappaleen välissä, jotta ehdit vaihtaa uudet. Kannattaa kuitenkin ohjeena ottaa paljon erilaisia painoja siihen laudan viereen.
6. Ja jälleen kerran EI. Sinun EI tule olla hyvässä kunnossa osallistuaksesi tunnille. Voit olla ensimmäisellä ryhmäliikuntatunnillasi tai aloittanut ensimmäistä kertaa kuntoilun. Mikä on parasta BodyPumpissa, on se, että se sopii täydellisesti niin aloittelijoille, kuin kokeneille kuntoilijoilla. Ja siihen pääsee nopeasti mukaan.
7. Saat tuloksia nopeasti ja BP sopii mainiosti muun muassa painonpudotukseen! Saat myös lisää lihasvoimaa, jota tarvitset ihan jokapäiväisessä elämässäsi esimerkiksi rappusten nousuun, tasapainoon, lasten kanssa leikkimiseen yms.
8. Muista, että kaikki meistä ovat aloittaneet joskus. Et ole yksin, ja monet ajattelevat täysin samoja asioita kuin sinä. 
9. Saat tunnista energiaa ja tunnin jälkeen olo on mahtava!
10. Ryhmässä liikkuessasi sinulla on suurempi kynnys luovuttaa, kun voimat hiipuvat. Ja trust me, ohjaajalla ne hiipuvat myös. Kehityt juuri siinä vaiheessa, kun päätät jatkaa.

Joten ei enää tekosyitä, kaikki kokeilemaan! BP-tunnit pyörivät monissa kuntokeskuksissa ja useimmiten tunneille pääsee ilmaiseksi kokeilemaan. Suosittelen kokeilemaan 3-5 kertaa ennen kuin tuomitset tunnin - ja mielellään myös eri ohjaajia! Itse vedän SATS Itiksessä tällä hetkellä BP:a sunnuntaisin klo 18, tervetuloa kaikki tunnille :)

Are you tough enough?

Lähtö

Lauantaina olin promoamassa SATS ELIXIAa Tough Viking -esteratakisassa. Vasta perjantaina tarkemmin rupesin katsomaan mitä tuo Tough Viking, jota oli kovasti SATSilla mainostettu pitää sisällään. 15 erilaista estettä, mukana jääkylmää vettä, sähköä, tulta, piikkilankaa, nelimetrinen ramppi ja niin edelleen... Yllättävän moni tuttu oli menossa, ja rupesin itsekin ajattelemaan, että miksiköhän minulta oli mennyt kokonaan tämän tapahtuman ilmoittautuminen ohi. Toisaalta pohdin olisiko minusta ollut siihen, sillä tuli ja 10 000 voltin sähkö eivät olleet mitenkään kovin houkuttelevan kuuloisia.

Rexona-ramppi ja konserttilava, jolla esiintyi Pete Parkkonen ja Apulanta.

No, lauantaina pääsin kuitenkin töiden lomassa näkemään ainakin osittain mistä oli kyse. Ja voi että, kuinka olisinkaan halunnut olla mukana! Tulieste oli paljon pienempi, kuin mitä olin kuvitellut ja sähköstäkin olin kuullut, ettei se oikeastaan ollut mitenkään kovin kivuliasta, vetää vain jalat alta ja tuntuu hiukan inhottavalta. Promon ohella pääsin näkemään ensimmäisen Pain-nimisen esteen, jossa amerikkalaisen jalkapallon pelaajat pistivät hanttiin ohi pyrkiville juoksijoille; näin myös odotettua pienemmäksi osoittautuneen tuliesteen; hurjan ison rampin, jonka päälle osa punnersi hienosti itsensä; ja viimeisen sähköesteen, jossa kilpailijoiden päälle suihkutettiin isolla paineella vettä ja  jossa sähköverho sai osan kaatumaan melkein nenilleen. 

SATS ELIXIAn "kojussa" promoamassa.

Mikä parasta tässä tapahtumassa, kilpailijoiden tuli allekirjoittaa avunantosopimus, jossa sitoutuvat auttamaan muita enemmän tai vähemmän pulassa olevia kilpailijoita. Niin myös nekin kilpailijat, jotka eivät ilmestyneet kilpailuun joukkoeessa tai parin kanssa saivat apua tarvittaessa. Ja mitä harvinaista herkkua nykyaikana, kun jatkuvasti kuulee, ettei tuolla kaduilla kukaan auta mikäli jotain sattuu... Ihailtavaa olikin katsoa kuinka tutut ja tuntemattomat auttoivat toisiaan, parhaiten sen näki tuolla neljän metrin korkuisella Rexona-rampilla, jossa kilpailijoita vedettiin monin käsin ylös. Apua tarvittiinkin, sillä yhden viidestäkymmenestä arveltiin pääsevän sen ylös omin avuin. Mikäli jotain estettä ei millään pystynyt suorittamaan, tuli suorittaa 30 rangaistuspunnerrusta. 

Ihan mahtava sää osui kisalle, aurinkoista ja parikymmentä astetta.

Odotetusti 12 kilometrin ja 15 esteen jälkeen maaliin saapui ruhjeita saaneita, nilkkansa nyrjäyttäneitä, mutaisia, märkiä, mutta hyvin iloisia ihmisiä, joista jokainen oli ylittänyt itsensä. Ehdottomasti yksi parhaista tunteista mitä voi kokea. Ensi vuonna, jos ja kun selän on oltava kunnossa, haluan ehdottomasti mukaan tähän kisaan! Yksi uusista ja hulluimmista tavoista haastaa itseään, ja siitä, jos mistä itse pidän kovasti.

Sähköeste ja maali!

Ohessa linkki koostevideoon Helsingin tapahtumasta. Kuka muu hullu kansa tällaiseen kilpailuun hullaantuisi kuin suomalaiset! Toisaalta, jos tässä ei ole vielä tarpeeksi haastetta, suosittelen katsomaan aivan hullua Death Race -kilpailua. Kilpailu kestää monta päivää, eivätkä kilpailijat tiedä mitä heillä on edessään saatikka milloin kilpailu loppuu. Kaiken kukkuraksi Death Race -kilpailussa tulee allekirjoittaa sopimus, jossa kilpailijat tiedostavat voivansa kuolla. Have a look.

Have a little patience...

Midnight Run -lähettiläsaika alkaa olemaan takana päin ja blogin raapustelu jatkuu täällä. Ihanaa, että voi kirjoittaa vain ja ainoastaan omalla äidinkielellä! Ei sen puoleen, etteikö ruotsiksi kirjoittaminen ollut erittäin hyvää harjoitusta, mutta vaikeiden termien kääntäminen on niin työlästä ja aikaa vievää + loppujen lopuksi ei ole hajuakaan osuinko edes lähelle idiomaattista. Tulee ihan yliopiston kääntämiskurssit mieleen, kun viilattiin pilkkua paikasta toiseen ja keskusteltiin, että pitääkö siinä nyt lukea "hiiri ja orava" vai "orava ja hiiri"... Siinä vaiheessa mä uppouduin raapustamaan tulevia treenejä ja menoja kalenteriin, kun en jaksanut enää kuunnella. Natiiville ihan se ja sama kummin päin. No joo. Mietin hetken, josko olisinkin kirjoittanut sittenkin tätä blogia englanniksi, mutta menköön nyt tällä erää ainakin suomeksi. Äidinkielellä voi luonnollisesti ilmaista itseään miljoona kertaa paremmin ja nopeammin, vaikkakin englanti sujuu multa kyllä huomattavasti paljon paremmin, kun ruotsi.

Tälläkin hetkellä pitäisi kirjoitella gradua, mutta tuli hirveä hinku kirjoittaa tänne. Lisäksi olen ollut koko päivän menossa: opettajatöissä --> kotiin --> luennolle --> kotiin --> spinua ohjaamaan --> kotiin. Sen jälkeen arvostelin muutamat sanakokeet ja suunnittelin huomiset tunnit, joten arvelin, että gradulle ei enää tänään riitä paukkuja. 

Syynä tähän blogin kirjoitus innostukseen on se, että olen jo jonkin aikaa lueskellut hyviä blogeja FitFashion-sivustolta. Pidän blogeista, joissa on samoja intressejä ja saman oloisia ihmisiä, kuin minä. Lemppareitani  FitFashion-sivustolta ovat muun muassa Today I'm Unstoppable, Ainon blogi - Tarinoita treenaamisesta, Endorfiinikoukussa sekä Monna treenaa! Lisäksi lueskelen silloin tällöin Eevskun sekä Steffitin blogeja. Eri blogeja (myös tätä!) on helppo seurata muun muassa Bloglovin-palvelun kautta. Blogeista saa hyviä vinkkejä ja etenkin innostusta lähteä treenaamaan. Mulla ainakin tulee kamala hinku aina lähteä kokeilemaan uusia lajeja, kun lueskelen noita...

Selän kanssa mennään edelleen samaa rataa. Päivä kerrallaan. BodyCombatin kuvaaminen aina vaan lykkääntyy, ja BodyJam-koulutukseenkin olisin halunnu mennä. Plus, että oikeasti mä haluan ite jo Jam-tunneille ja muillekin liikkuville. Kuuntelin uutta BC-ohjelmankin musaa ja niin kova halu on päästä tunneille ja jos mahdollista vielä kovempi halu päästä vetämään Combatia. Mutta ei auta. 

Tiedätte varmaan, kun kärsivällisyys alkaa loppumaan ja tekisi mieli vaan mennä ja tehdä senkin uhalla, että sattuu, koska ei jaksa enää odottaa? No, se hetki meni aikaa sitten. Nyt ollaan päästy ihan uudelle kärsivällisyyden tasolle. Voin sanoa, että loukkaantumiset kasvattaa luonnetta. Sen oon huomannut jo omana kilpaurheiluaikana (taitoluistelu), kun saattoi mennä vuosi, kun sain yhden vamman kuntoon, jonka jälkeen oli alotettava aina alusta. Kun niitä loukkaantumisia tuli monen monta peräjälkeen, se riitti mulle ja sanoin, että terveys ennen kaikkea. Ja nyt taas on saatu homma rullaamaan, kunnes sitten taas liukastuin kotipihalla ja sain tämän mukavan tyrän seurakseni. Fysioterapeuttikin sanoi, että tälle kyseiselle vaivalle täytyis olla vertaistukiryhmä, koska se on niin kettumainen, että voi kestää ties kuinka kauan, säteillä piinallisesti myös jalkoihin, olla pitkään todella hyvässä kunnossa, kunnes iskee yllättävällä hetkellä uudestaa jne. The list is endless. Joten jos jollakulla on samanlaisia ongelmia, saa jakaa kokemuksia mun kanssa, anyone? 

Ja KYLLÄ. Voin sanoa, että tämä vaiva on tähän mennessä koetellut kärsivällisyyttä kaikista vammoista eniten. Tai sitten se vaan tuntuu siltä...

Kärsivällistä viikonloppua kaikille! Mut löytää lauantaina (ehkä) Tough Vikingista promoamasta.

Uutta reenivaatetta, pumppailua, tenttiä ja ulkoilua

Sain muutama päivä sitten motivoivaa postia. Juoksija-lehti kolahti luukusta monine liitteineen, ja lueskelinkin sitä tossa jo. Samana päivänä UPS toi vielä odotetun LesMills-vaatepaketin. SuperSaturday-tapahtuman vaatteet oli 90 % alennuksessa, niin olihan se nyt pakko ostaa! Jäljellä oli aika paljon vaan miesten vaatteita, mutta ostin silti, koska esimerkiksi verkkaritakin kanssa se on aivan se ja sama onko se miesten vai naisten takki. Vaatteet sopikin ihan hyvin. Nettitilauksissa on aina se vaara, ettei ne sovikaan, ja tossa tilauksessa ei oikeastaan ollu palautusmahdollisuutta…

Jatkokoulutuksessa

Viime päivinä on tullut pumppailtua. Keskiviikosta torstaihin olin neljään kertaan pumpissa: keskiviikkona Katjan tunnilla asiakkaana (josta kirjoitinkin), torstaina kävin sijaistamassa yhen tunnin, perjantaina vedin oman tunnin ja perjantai-illalla olin vielä toiseen kertaan pumppailemassa jatkokoulutuksessa. LesMills-ohjelmien jatkokoulutukset järjestetään siis kolmen kuukauden välein, kun ohjelma vaihtuu. Sain uuden pumppiohjelman sähköisesti ennen koulutusta, ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa maistua! Alkuun en ollut innoissani musiikeista. Pumpin biisilistan ja videon näätte muun muassa ryhmäliikunta.fi-sivustolta.

Perjantai-iltana tulin siis myöhään jatkokoulutuksesta kotiin ja lukemisen varjolla lupasin itselleni vähän herkkua. Tein hyvää smoothieta mansikoista, banaanista, maitorahkasta, mehusta ja porkkanasta, ja sitten ostin patonkia, jonka päälle laitoin valkosipulituorejuustoa. Lisäksi vähän limua viikonlopun kunniaksi. Ollaan rajoitettu limun juonti nyt viikonloppuun, koska se on tupannut vähän riistäytymään käsistä. Vietettiin siis koirien kanssa oikein "railakas" koti-ilta.

Eilinen päivä oli siis luonnollisesti lepopäivä. Mulla oli kaksi FAFin tenttiä moduuleista Anatomy & Physiology ja Principles of Exercise, Fitness & Health. Toivon, että pääsisin molemmat ensimmäisellä kerralla läpi, mutta on vaikea sanoa. Osa kysymyksistä oli helppoja, ja osa… noh. Ei mitään läpihuutojuttuja ainakaan. 

Tentin jälkeen lähdin koirien kanssa ulos, kun aurinko paisto kerrankin! Raikasta ilmaa ja D-vitamiinia, sitä todellakin kaipaa luku- ja tenttirupeaman jälkeen. Oltiin jonkin aikaa kallioilla ja metsässä, jossa ne sai touhuta, käytiin koirapuistossa ja sitten heittelin vielä frisbeetä niille kallioilla. Kotona oltiinkin sitten kaikki kolme ihan naatteja, ja mä sain jonkun kylmyyskohtauksen, niin tärisin vaan viltin alla. 

Illalla katsottiin sitten koko porukalla Melodifestivalenin finaalia. Linus Svenning oli oma suosikki, mutta Sanna Nielsenkin oli hyvä, ja voittikin ihan ansaitusti. Toukokuussa sitten Euroviisut!

Tänään ois aika vihdoinkin lähteä lenkkipolulle NIIN pitkästä aikaa. Parempi alottaa iisisti, ettei kostaudu heti. Jonkun verran toki aerobista ja anaerobista treeniä on tullut tehtyä, mutta kyllä se juoksukunto on niin eri, kun muut kunnot! Nyt siellä paistaa taas aurinko, joten olis aika hyvä juoksukelikin. Huomenna sitten takasin arkeen.

Blogi käyntiin.

Tässä olen jonkin aikaa miettinyt, josko pitäisi alottaa treeniblogi. On aina tuntunut siltä, että treeniblogeja riittää joka lähtöön, ja jokainen treeniblogin pitäjä on ammattilainen ja/tai superintoilija. Ja siis sehän on vaan hyvä, mutta se on nostanut mun kynnystä alottaa omaa blogia. Kuka tälläsen tavallisen tallaajan blogia lukis?

Nyt kuitenkin toissapäivänä sain hyvän "tekosyyn" sitten kuitenkin aloittaa oman blogin, kun sain tietää, että mut on valittu Helsingin Midnight Runin "lähettilääksi" (ruotsalainen termi ambassadör, joten en oikein tiedä mitä termiä käyttää)! Mitä se sitten tarkottaa? Noh, ensinnäkin pääsen Portugaliin juoksuleirille jo nyt maaliskuun lopussa. Joudun kuitenkin lähtemään Portugalista ennen aikojani takaisin omakustanteisesti, koska täällä Suomessa mua odotta FAF:in (Fitness Academy of Finland) International Group Exercise -koulutuksen päivä + BodyCombatin peruskoulutus. Harmittaa, kun leiri (sekä Portugalin aurinko ja lämpö) jää puoleen, mutta ei voi mitään… 

Tän leirin lisäksi saan Nikelta treenivaatteita sekä joitain tuotteita Midnight Runin yhteistyökumppaneilta. Mun täytykin tänään käydä kokeilemassa urheiluvaateliikkeissä, että minkä kokosia niiden suurin piirtein tulis olla. Kauheen vaikeeta vaan arvioida, kun ei tiedä yhtään minkälaisia vaatteita ja minkä mallisia. Oli hiukka noloa sanoa Intersportin myyjälle, että "joo, voisin mä noita kenkiä sovittaa, mutta en mä niitä oo ostamassa". Sain kuitenkin sovitettua kengät Intersportissa ja vaatteet Stadiumissa, katotaan mitä vaatteita sitten saan. Sovittelin siis umpimähkään joitain juoksuvaatteita, koska oletin, että juoksuvaatteita sieltä sitten tulee.

Näiden etujen lisäksi saan kortin SATSille, ja mun odotetaan osallistuvan SATSin juoksutreeneihin kerran viikossa - lisäksi saan vielä muutamat PT-tapaamiset. Oonkin jo valmiiksi SATSin jäsen (kahden keskuksen), mutta toi kortti on todennäköisesti kaikkiin SATS-keskuksiin. Ja totta kai sain myös lipun Midnigt Runiin, mitenkäs muuten sitä voisin promota! Mitä mun sitten täytyy näiden "palkkojen" eteen tehdä? Mun täytyy olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa (Facebook, Instagram ja/tai Twitterissä) ja bloggailla edistymisestä. Lisäksi mun täytyy yhtenä päivänä olla Stadiumissa promoomassa. Näitä lähettiläitä on siis neljä eli yksi jokaiseen Midnight Runiin. Kolme muuta on ruotsalaisia, ja niiden kanssa lähden sitten sinne Portugaliin. Pelottaa kuinka mä ruotsini kanssa pärjään, mutta kaipa se hyvin menee - vaihdan sitten englantiin, jos tulee liikaa vaikeuksia.

Eilen kävin taas fysiolla. Oon käyny siellä korjailemassa selkääni, kun satutin sen joulukuun alussa liukastuessa. No, eilen se sitten päätti pistää mulle neuloja akillesjänteisiin, selkään, pakaroihin ja päähän. Sattu ihan kamalasti (ei neulojen pisto, vaan niiden kanssa oleminen), ja tuntu, että jokainen liike viiltää jostain syvältä selkäytimestä. Ja sen jälkeen tää selkä on nyt ollu kipeä ja neulojen kohdat kosketusarat. Sain jonkin allergisen reaktionkin niistä neuloista, ja ne pistokohdat oli täynnä punasia läikkiä. 

SATS Itis

Eilen kävin vielä BodyJam-tunnilla, enkä oikeen löytäny koordinaatiota. Joskus on vaan sellasia päiviä, kun tuntuu siltä, ettei kävelykään enää toimi kunnolla ja kaikki on ihan epätasapainossa. Tänään kävin pitkästä aikaa BodyPumpissa asiakkaana (ohjaan sitä itse) ja oli superkivaa. Ohjaaminenkin on kivaa, mutta eri tavalla. Ihanaa, kun kerrankin saa keskittyä pelkkään treenaamiseen ja nauttia musiikeista. Lisäsin lähes kaikkiin kappaleisiin painoja, ja siltä se sitten tuntukin! Mutta aina sitä selviää, vaikka tuntuu kuinka pahalta. Se on musta Les Millsin parhaita puolia + tuloksia syntyy varmasti!

Pumpin koreografi Glen Ostergaard neuvoo telkussa miten liikkeet tulee tehdä.

Tänään tuli uuden pumpin ohjelma sähköpostiin, ja sen tossa katsoinkin sivusilmällä läpi. Tiukkaa settiä tulossa, vaikka kaikki kappaleet ei kyllä vielä iske. Oon kerran jo kokeillu BP89 eli uuden ohjelman 45 minuuttisena Tukholmassa Nike Blastissa helmikuun alussa, ja kyllä teki tiukkaa. Tosin silloin oli vetäny kaks päivää putkeen tunteja, että saatto olla jo rankkaa senkin puolesta. Noh, perjantaina se selviää - silloin on jatkokoulutus.

Juoksujen suhteen oon tällä hetkellä tosi huonolla tolalla, täytyy myöntää. Midnight Run (10 km, 30.8.) kannalta mua ei huoleta, mutta Helsinki City Run (21, 097 km) lähestyy, ja en oo juossu vielä yhtään! Mulla on myös toinen puolimaraton siihen perään eli Helsinki Half Marathon (7.6.). Viime vuonna juoksin HCR:n ensimmäistä kertaa ja Midnight Runin toista kertaa. HHM sen sijaan on ihan uusi tapahtuma. Lisäks on hiukan noloa mennä tonne Portugaliin huonossa juoksukunnossa. Tässä on nyt vedetty pumppia melko paljon ja jonkun verran syketunteja siihen oheen - eli en mä nyt ihan rapakunnossa ole, mutta on se juoksukunto vaan niin eri. Sen huomaa sitten ensimmäisellä juoksulenkillä.

Tän päivän dinneri: salaattia, kalaa ja perunasalaattia. Nam!

Mulla on pientä stressiä ton FAFin koulutuksen puolesta. Meillä on lauantaina tentti muun muassa anatoimiasta ja fysiologiasta, ja oon sitä tässä lukenu, mutta tuntuu, että aika loppuu kesken ja asiaa on niin paljon, ettei millään ehdi. Täytyykin tästä liueta takasin lukemaan. 

Nyt on ainakin korkattu uusi blogi!