BodyAttack alkamassa SuperSaturdayssa syksyllä 2013
Unelmatreenit? Tällä hetkellä selkäni kanssa unelmatreeni olisi vain päästä tekemään mitä tahansa liikunnallista ilman, että täytyy koko ajan miettiä miltä selässä tuntuu. BodyJamin jammaaminen täysillä tai pelkästään kunnon juoksulenkille pääseminen olisi tällä hetkellä mulle suuri unelma. Nää unelmatreenit saattaa kuulostaa vaatimattomalta, mutta kun on puoltoista vuotta kuntouttanut selkää ja sen kunto menee vuorotellen paremmaksi ja huonommaksi (eli siis käytännössä junnaa paikallaan), olisi niin huippua päästä treenaamaan kunnolla!
BodyPump SuperSaturdayssa 2013.
En silloin ohjannut vielä, mutta samaisen vuoden joulukuussa menin BP-koulutukseen.
Lokakuussa odottaa kuitenkin joku vähän piristävämpi juttu nimittäin Reebokin OneLive -tapahtuma eli entinen LesMills SuperSaturday. Siellä oltiin Katjan kanssa vuonna 2013 ja nyt syksyllä 2015 ollaan menossa uudelleen. Tapahtumat on ehdottomasti unelmatreenejä, fiilis on aina ihan katossa! OneLive:ssa on luvassa huippukouluttajien LesMills-treenejä + LesMills-ohjelmien kuvaukset. Oon ilmoittanut itseni BodyBalancen, BodyJamin ja BodyPumpin kuvauksiin. Vuonna 2013 kuvaukset pidettiin muualla kuin Uudessa-Seelannissa ensimmäistä kertaa. Silloin osallistuin Tukholmassa BodyJamin kuvauksiin. Oli huikeeta päästä Gandalf the Wizardin (= Gandalf Archer-Mills, BodyJamin suunnittelija) tunnillle. :) Nyt vaan tänä vuonna toivoisin, että saisin selkäni sellaseen kuntoon, että pääsisin osallistumaan myös mun muille lempparitunneille eli BodyAttackiin ja BodyStepiin. Taitaa kuitenkin olla toiveajattelua, kun tapahtuma on jo lokakuussa eikä selkä näytä olevan sen parempi. :(
2014 osallistuttiin niin ikään Tukholmassa NikeBlast-tapahtumaan :)
Tapahtumista mukaan lähtee yleensä myös vaatteita... Kukkarolle nää tapahtumat ei oo kauheen suosiollisia!
Tiedätkö sen tunteen, kuinka on mukamas niin kiire, ettei ehdi liikkumaan? Syy miksi olen ollut hiljainen pitkääkin pidempään blogin puolella on ollut juuri se sama. Kiire. Syksy meni loppuopintoja - kursseja ja gradua - vääntäessä, sekä paria eri työtä tehdessä. Ja kyllä, kiire oli ja töitä riitti aamusta iltaan. MUTTA.
Tässä tulee se pointti. Huomaatko kuinka se ainoa pienikin ylimääräinen aika menee esimerkiksi television katseluun tai surffailuun sosiaalisessa mediassa? Ihan huomaamatta aikaa olisikin ollut esimerkiksi lyhyeen kävelylenkkiin ulkona. Vaikka totean kyllä samaan syssyyn, että syksyllä tuli katseltua hyvin vähän televisiota ja muutenkin sosialisoitua todella vähän yliopiston ja töiden ulkopuolella. Kuinka paljon parempi olo jo pienestä liikunnasta tulee, kun sitä vertaa television ääressä istuskeluun! Ja voihan siinä samallakin puuhata jotakin. Mulla on nykyään tapana rullailla iltasin (lähinnä selkä auki, mutta myös lihaksia) sekä venytellä.
Tässä raskaan syksyn jälkeen sitä huomasikin kuinka oli päästänyt itsensä - ja etenkin kipeän selkänsä - taas huonoon kuntoon, koska tuli ISTUTTUA niin paljon. Tiesitkö, että istuminen tutkitusti tappaa?! Kyllä. Istun tälläkin hetkellä ja jo selkä valittaa. Etenkin jos olet esimerkiksi toimistotyössä, mieti pystyisitkö tekemään töitä seisten tai esimerkiksi pitämään pieniä jaloittelu-/jumppataukoja. Jos lähdet lounaalle muualle, kävele paikasta toiseen (myös portaat hei!). Mulla on tapana opettajantyössä oikeastaan vaan seistä ja kävellä luokassa, en oppituntien aikana istu ollenkaan. Sen sijaan suunnitellessa, korjatessa yms. tulee istuttua ihan liikaa.
Ja tiedätkö vielä mitä? Tää surullisen kuuluisa välilevyn pullistuma myöskin vaikuttaa mielialaan laskevasti. Se yhdistettynä syksyn pimeyteen ja istumiseen sai taas syömään enemmän ja etenkin epäterveellisemmin. Sitä myötä olo on ollut taas "paisuneempi" (sen lisäksi, että kiloja on tullut taas lisää) ja henkisesti paljon ahdistuneempi. Kuinka paljon fyysinen olo vaikuttaakaan henkiseen ja toisin päin. Ei sitä turhaan sanota, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.
Kävin Lontoossa hiihtolomalla viime viikolla, ja pääsin näkemään auringon! Wohoo! Tuli kova ikävä kevättä ja kesää. Sitä niin unohtaa täällä Suomessa monesti kuinka sellanen asia kuin aurinko on ees olemassa saatikka paljonko siitä saa energiaa. Kohta ollaan onneksi jo maaliskuussa, ja keväänkin on uhkailtu jo pikkuhiljaa alkaneen. Tässä kuitenkin sillä välin terkut aurinkoisesta Lontoosta.
Midnight Run -lähettiläsaika alkaa olemaan takana päin ja blogin raapustelu jatkuu täällä. Ihanaa, että voi kirjoittaa vain ja ainoastaan omalla äidinkielellä! Ei sen puoleen, etteikö ruotsiksi kirjoittaminen ollut erittäin hyvää harjoitusta, mutta vaikeiden termien kääntäminen on niin työlästä ja aikaa vievää + loppujen lopuksi ei ole hajuakaan osuinko edes lähelle idiomaattista. Tulee ihan yliopiston kääntämiskurssit mieleen, kun viilattiin pilkkua paikasta toiseen ja keskusteltiin, että pitääkö siinä nyt lukea "hiiri ja orava" vai "orava ja hiiri"... Siinä vaiheessa mä uppouduin raapustamaan tulevia treenejä ja menoja kalenteriin, kun en jaksanut enää kuunnella. Natiiville ihan se ja sama kummin päin. No joo. Mietin hetken, josko olisinkin kirjoittanut sittenkin tätä blogia englanniksi, mutta menköön nyt tällä erää ainakin suomeksi. Äidinkielellä voi luonnollisesti ilmaista itseään miljoona kertaa paremmin ja nopeammin, vaikkakin englanti sujuu multa kyllä huomattavasti paljon paremmin, kun ruotsi.
Tälläkin hetkellä pitäisi kirjoitella gradua, mutta tuli hirveä hinku kirjoittaa tänne. Lisäksi olen ollut koko päivän menossa: opettajatöissä --> kotiin --> luennolle --> kotiin --> spinua ohjaamaan --> kotiin. Sen jälkeen arvostelin muutamat sanakokeet ja suunnittelin huomiset tunnit, joten arvelin, että gradulle ei enää tänään riitä paukkuja.
Syynä tähän blogin kirjoitus innostukseen on se, että olen jo jonkin aikaa lueskellut hyviä blogeja FitFashion-sivustolta. Pidän blogeista, joissa on samoja intressejä ja saman oloisia ihmisiä, kuin minä. Lemppareitani FitFashion-sivustolta ovat muun muassa Today I'm Unstoppable, Ainon blogi - Tarinoita treenaamisesta, Endorfiinikoukussa sekä Monna treenaa! Lisäksi lueskelen silloin tällöin Eevskun sekä Steffitin blogeja. Eri blogeja (myös tätä!) on helppo seurata muun muassa Bloglovin-palvelun kautta. Blogeista saa hyviä vinkkejä ja etenkin innostusta lähteä treenaamaan. Mulla ainakin tulee kamala hinku aina lähteä kokeilemaan uusia lajeja, kun lueskelen noita...
Selän kanssa mennään edelleen samaa rataa. Päivä kerrallaan. BodyCombatin kuvaaminen aina vaan lykkääntyy, ja BodyJam-koulutukseenkin olisin halunnu mennä. Plus, että oikeasti mä haluan ite jo Jam-tunneille ja muillekin liikkuville. Kuuntelin uutta BC-ohjelmankin musaa ja niin kova halu on päästä tunneille ja jos mahdollista vielä kovempi halu päästä vetämään Combatia. Mutta ei auta.
Tiedätte varmaan, kun kärsivällisyys alkaa loppumaan ja tekisi mieli vaan mennä ja tehdä senkin uhalla, että sattuu, koska ei jaksa enää odottaa? No, se hetki meni aikaa sitten. Nyt ollaan päästy ihan uudelle kärsivällisyyden tasolle. Voin sanoa, että loukkaantumiset kasvattaa luonnetta. Sen oon huomannut jo omana kilpaurheiluaikana (taitoluistelu), kun saattoi mennä vuosi, kun sain yhden vamman kuntoon, jonka jälkeen oli alotettava aina alusta. Kun niitä loukkaantumisia tuli monen monta peräjälkeen, se riitti mulle ja sanoin, että terveys ennen kaikkea. Ja nyt taas on saatu homma rullaamaan, kunnes sitten taas liukastuin kotipihalla ja sain tämän mukavan tyrän seurakseni. Fysioterapeuttikin sanoi, että tälle kyseiselle vaivalle täytyis olla vertaistukiryhmä, koska se on niin kettumainen, että voi kestää ties kuinka kauan, säteillä piinallisesti myös jalkoihin, olla pitkään todella hyvässä kunnossa, kunnes iskee yllättävällä hetkellä uudestaa jne. The list is endless. Joten jos jollakulla on samanlaisia ongelmia, saa jakaa kokemuksia mun kanssa, anyone?
Ja KYLLÄ. Voin sanoa, että tämä vaiva on tähän mennessä koetellut kärsivällisyyttä kaikista vammoista eniten. Tai sitten se vaan tuntuu siltä...
Kärsivällistä viikonloppua kaikille! Mut löytää lauantaina (ehkä) Tough Vikingista promoamasta.
