keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Ruokaan suhtautumisesta...




Tänään oli Älä laihduta -päivä. Vaikka kaikennäköset kissanpäivät tuntuukin turhilta, koska niitä on niin paljon, niin musta juuri tässä päivässä on järkeä. Itse en ole koskaan perustanut dieeteistä. Uskon pysyvään elämäntapaan, terveelliseen ruokavalioon ja etenkin liikuntaan. Olen urheilu-urani aikana "laihduttanut" muutaman kilon valmentajan vaatimuksesta, mutta sekin tapahtui herkkujen vähentämisellä ja liikunnalla. Olen myöskin aikuisiällä jojoillut paljon - lähinnä siksi, että syön henkiseen pahaan olooni. Kertaakaan en ole kuitenkaan kieltänyt itseltäni kokonaan mitään - ja kilot ovat lähteneet "kuin itsestään", kun en ole yrittänyt laihduttaa. Ne kilot, jotka jollain dieetillä saat hetkeksi pois, tulee monesti moninkertaisena takasin. Eli siis laihtuakseen ei todellakaan tarvitse nähdä nälkää. Päinvastoin. ÄLÄ LAIHDUTA vaan nauti ruuasta! 

Steffi kirjoitti blogissaan aiheesta todella osuvasti ja kiteytti hyvin nykyajan hifistelyn kysymällä milloin syömisestä tuli niin vaikeata. On hedelmädiettejä, Atkins, karppaus ynnä muut vastaavat. Toiset punnitsee joka kerta sen saman keitetyn kanan, syö sen lisäksi proteiinirahkaa ja juo kaikenmaailman proteiini-/palautusjuomia. Katselin tossa juuri sivusilmällä Prisma-dokumenttia siitä kuinka rasvaton ja sokeriton ruokavalio vaikuttaa ihmisen kehoon, aivoihin ja toimintoihin. Suosittelen katsomaan Areenasta (täältä!) dokumentin seuraavan seitsemän päivän aikana, jos meni ohi. Itsekin yritän katsoa vielä paremmalla ajalla uudemman kerran tarkkaavaisemmin. Haluan korostaa sitä, että sekä hiilarit että rasvat on äärettömän tärkeitä. Ruokavalion järkeistäminen on siis tarpeen yhdellä sun toisella. Ja mikä tärkeintä, se liikunta!

WHO sopivasti julkaisi Älä laihduta -päivänä tutkimuksen (tässä artikkeli siitä), jossa kerrottiin massiivisesta eurooppalaisesta ylipaino-ongelmasta. Muun muassa Irlannissa tulevaisuudessa jopa 89 % miehistä on ylipainoisia! Siis ihan hirvittävän suuri luku. Samalla lasten ylipainoisuus lisääntyy, kun lapset eivät liiku tarpeeksi, skippaavat aamiaisen ja syövät roskaruokaa sekä juovat energiajuomia ja limua. 


Tiuku rakastaa kaikkea ruokaa. Biojätesangoksi myös kutsutaan.

Kun olin ala-asteella luokanopettajana, sain päivittäin taistella, että oppilaat söi ruualla muutakin kun näkkäriä. Ei ollutkaan mikään ihme, että samoilla oppilailla joko loppui virta kesken tai sitten juuri he olivat ylivilkkaita. Liikuntaa opettaessa taas sain muutamaan kertaan kommentteja: "en mä voi, kun tulee hiki". Mun mielestä tää on tosi pelottavaa. Toisaalta ei mikään ihme. Jos yhä useampi aikuinen on ylipainoinen, ei se lapsillekaan lupaile kovin hyvää. Mikä on musta myös yhtä järkyttävää on se, että lapset ei opi syömään monipuolisesti kotona, usein siitä syystä, että esimerkiksi vanhemmatkaan ei syö "pupun ruokaa". Tässä huushollissa voitaisiin elää pelkällä pupun ruualla - koiratkin pitää hedelmiä ja vihanneksia ihan huippuina! Mä oon todella tyytyväinen siihen, että mut on pienestä asti opetettu iloitsemaan liikunnasta, maistamaan kaikkea ja syömään monipuolisesti - iso kiitos siitä kuuluukin kotiväelle :) 

Vanhemmiten sitä on oppinut arvostamaan monipuolista ruokavaliota ja makuaistin kehityttyä myöskin maistelemaan ja nauttimaan uusista jutuista. Monet ruoka-aineet on ennen olleet mun mielestä pahoja (mm. etikka, avokado, feta), ja nykyään syön niitä mieluusti ja joitakin erittäin suurella ruokahalulla.

Mikä tän jutun pointti nyt siis on? Älkää lähtekö mukaan ihan turhiin höpöhöpö-dietteihin, vaan nauttikaa ruuasta ja nostakaa se peppu sohvalta vähintään kolme kertaa viikossa. Loppujen lopuksi se ei ole hankala juttu.

Ensimmäiset kuvat täältä ja täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti