Blogilinkkejä

Niin se vaan tuli kesäkuun blogihaaste nimeltään "Upp och hoppa i juni" päätökseensä nimittäin tänään on viimeinen päivä kesäkuuta! Osasta aiheita on ollut vaikeampi kirjoittaa ja osasta luonnollisesti helpompi. Muutamina päivinä jouduin skippaamaan kirjoittamisen ja kirjoitin tuplasti seuraavana päivänä. Kaikista aiheista kuitenkin tuli kirjoitettua. :) Kiva vaihteeksi päästä kirjoittamaan hiukan rauhallisempaan tahtiin (vaikkakin tavoitteena on kirjoittaa usein) ja juuri niistä aiheista, joista haluan kirjoittaa.

Viimeisen päivän kunniaksi aiheena on "länkkärlek" eli kertoa treeniblogeista ja/tai -sivuista, joita seuraan ja, joista myös saan inspiraatiota. Alla on niistä muutamia! Kuvat on otettu blogien sivuilta ja niitä klikkaamalla pääset katsomaan mistä on kyse. Annan kuvien ja sivujen puhua puolestaan.;)

Epäonnistunut tavoite

Jo toiseksi viimeistä kesäkuun blogihaasteen kirjoitusta viedään! Mikä tarkoittaa sitä, että kesäkuu on myöskin hurahtanut ja loma-aika sitä myöten hupenee. Tänään vasta oikeastaan ensimmäisen kerran oli sellainen kesäisempi sää, joten alkoi nyt vasta tuntumaan siltä, että sitä tosiaankin on lomalla. Ja kuukausi lomaa on jo mennyt! En koe vielä ollenkaan palautuneeni ensi lukuvuotta varten. Onneksi tässä on vielä aikaa...

Täytyi ottaa jokin kesäkirja mukaan rannalle.

Lapsuuden aitoa iloa :)

Vesi oli pirun kylmää, tuntui paljon kylmemmältä kuin mökin järven (15 astetta) vesi.

Tänään suunnistin siis tänne kotirannalle, jonne myöhemmin liittyi seuraani Katja sekä Pilvi kahden lapsensa kera. Sain myös aamulla viime viikolla Planet Fitnessiltä tilaamani paketin - LesMillsin vaatteita siis. Olivat ihan hyviä, mutta spinninghousut joudun varmaan palauttamaan, kun ovat hiukan liian isot. Tuo takkikin oli ehkä vähän heppoisempi, kuin mitä olin ajatellut, mutta kaipa tuo kestää...

Planet Fitnessiltä tulleet vaatteet: takki, fitness-toppi, pyöräily toppi ja toinen fitness-toppi.

Päivän kirjoitus koskee tavoitetta, jonka olen "missannut" eli jota en ole saavuttanut. Olen aiemmin jo kertonut, että tavoitteiden asettaminen on minulle tärkeää, sillä tarvitsen niitä saavuttaakseni oikeasti jotakin. Minun on hankala keksiä mitään konkreettista tavoitetta, jota en olisi saavuttanut, koska pyrin tekemään tavoitteistani mahdollisimman realistisia ja sellaisia, että ne ovat oikeastikin saavutettavissa. 

Mieleeni tuli kuitenkin tämä jatkuva taistelu tämän painon - tai ei ehkä painon vaan jatkuvan turvotuksen ja "pullukkaolon" kanssa. Lähes ikuisena tavoitteena on ollut se, että olisi mukava olla "omassa itsessään" ja siitä onkin tullut sellainen ikuisuusprojekti. On kausia, kun olo on parempi ja maha pienempi ja sitten tulee taas se kausi, kun on hirveesti stressiä ja töitä ja olo on kuin piukeella punkilla (koiraihmiset ainakin tietää miltä se näyttää, tässä esimerkki niille, jotka eivät ole nähneet). Selkävamma on vaikuttanut hurjasti henkiseen ja fyysiseen olooni sekä estänyt minua liikkumasta tavoilla, joista nautin eniten ja joilla myös saisin nopeasti oloni ja ulkomuotoni paremmaksi. Nyt siis ollaan taas takaisin siinä punkki-vaiheessa. Täytyisi löytää jokin kultainen keskitie, jolloin ei jojoilisi edestakaisin sekä hyvä vaihtoehtoinen ja tarpeeksi koukuttava tapa liikkua siihen asti, kun pääsen taas liikkumaan niillä vanhoilla parhailla tavoilla. Helpommin sanottu kuin tehty! Any ideas?

Keeps you going

Täällä ollaan möksällä edelleen! Tänään oli alunperin tarkoitus lähteä takaisin kotio, mutta tossa järven rannassa istuessa pohdittiin, että oikeastaan kaupunkiin ei ole vielä kiire. Koiratkin nauttii vapaudesta ja pihalla ravaamisesta kuin viimeistä päivää. Miksi siis lähteä vielä täältä? Pari kertaa ollut heikko hetki täällä, kun on katsottu aurinkoisia kuvia Helsingistä ja samaan aikaan täällä on otettu pilveä - eikä tää ole edes kaukana! Huomiselle on luvattu ukkosta kaikkialle, joten ei sään niin väliä. Tessa tosin pelkää ukkosta ihan tajuttomasti, joten katotaan miten se selviää huomisesta hengissä... Siispä startattiin auto kylille kohti kauppaa, koska jääkaappi vaati täydennystä. Täytettiin samalla bensakanisteri, ja saatiin lisää polttoainetta ruohonleikkurille, joten loputkin pihasta tuli siistittyä. Katso lopusta taas päivän mökkikuvat!

Se mökkihöpinöistä. Tänään on superkivan aiheen vuoro kesäkuun haasteessa, nimittäin on vuoro kirjoittaa asioista, jotka antaa mulle energiaa. Voin sanoa, että ilman niitä en tiedä missä olisin, koska ne on mulle henkireikiä jaksamiseen ja tekevät elämästä niin paljon paremman. :) Tässä niitä siis tulee, listan muodossa epämääräisessä järjestyksessä:

- perhe ja ystävät, ne tärkeimmät <3

- luonto (eritoten meri/järvi ja metsä, raikas Suomen ilma)

- aurinko

- Tessan ja Tiukun hepulit

- positiiviset kommentit, etenkin yllättäviltä tahoilta, kuten oppilailta

- liikunta, kaikenlainen sellainen, mutta etenkin sellainen, jossa ei tule ajateltua arkea

- liikunta-/kulttuuritapahtumat

- spontaanit jutut

- nauraminen

- matkustaminen

- maiseman vaihto

- ubikinoli

- uudet kokemukset, kuten RoomEscape, SUP, AirYoga

- näkemisen arvoiset paikat

- hyvä ruoka ja juoma

- ulostautuminen (esim. ilta tai syöminen ulkona)

- elokuvat

- musiikki

- kirjat

- sauna ja pulahtaminen järveen/saunan jälkeinen raikas ilma

- nukkuminen

- mukavat muistot

- jokin, mitä odottaa

- ryhmäliikuntohjaukset

- innokkaat asikkaat

Allergioista

Tänään olisi tarkoitus kirjoittaa terveysaiheinen julkaisu. Koko blogissani on tarkoitus kirjoitella terveyteen liittyvistä asioista, joten päähäni tuli luonnollisesti monta aihetta, josta kirjoittaa. Paasatako tupakasta, mielenterveydestä, yksinäisyydestä, suomalaisten liikkumattomuudesta? Aiheita olisi vaikka millä mitalla.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa omakohtaisen kokemuksen siitä, kuinka nykyajan liiallinen hygieenisyys vaikuttaa elämänlaatuumme. Allergiat ja astma ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet viime vuosikymmenten aikana etenkin Pohjoismaissa. Minulla on todettu jo pienenä astma ja monia eri allergioita (ruoka-aine allergioita, siitepöly, eläimet - ne perinteiset). Astmani on reagoinut lähinnä rasitukseen sekä kylmään ja kuivaan ilmaan. Siksi taitoluisteluaikoinani minulla oli hankaluuksia löytää sopivaa lääkitystä eikä astmakohtauksiin edes auttanut hyvä kunto. Astmani on selkeästi aina pahentunut sairastuessani ihan perusflunssaan. Keuhkot menevät tukkoon eikä niitä millään meinaa saada auki.

Tasan kuusi vuotta sitten olin ystäväni seurana Espanjan reissulla. Samoihin aikoihin Euroopassa villitsi sikainfluenssaepidemia ja niin sattuikin, että paluumatkalla viereeni istui lentokoneessa mies, joka oli selkeästi sairas ja pärski suoraan päälleni koko matkan. En siksi yhtään yllättynyt, että päivien kuluessa olin kovassa kuumeessa ja henkihieverissä. Yöt yskin lähes aivoni pihalle ja mietin näenkö enää seuraavaa päivää. Otin lääkärin neuvosta maksimiannoksia astmalääkkeitä ja selvisin taudista. En tiedä oliko kyse loppujen lopuksi sikainfluenssasta, mutta jokin sairastamassani taudissa pisti keuhkot todella tiukille.

Tepuli <3

Tästä noin 1,5 vuoden päästä hankimme ensimmäisen koiramme, Tessan. Kävin ennen Tessan hankkimista testauttamassa uudemman kerran allergiat YTHS:llä ja niinhän sieltä kaikki samat vanhat allergeenit vetivät isoille paukamille. Koiralle sain muistaakseni arvoksi 5 tai 6 asteikolla 1-10. Oli siis hyvinkin mahdollista, etten voisikaan elää Tessan kanssa. Rajoitimme allergian takia Tessan pääsyn sohvalle ja kokonaan makuuhuoneeseen. Alkuun reagoinkin Tessaan jonkin verran, mutta melko nopeasti huomasin, etten reagoi enää paljonkaan. Ainoastaan silloin, jos makoilin Tessan kanssa lattialla (jossa oli luonnollisesti paljon karvoja) huomasin, että keuhkot menevät tukkoon. Huomasin myös, että muiden koirien tullessa kylään keuhkot reagoivat negatiivisesti. Olin siis siedättynyt Tessalle.

Tiuku <3

Positiivisen Tessa-kokemuksen myötä päätimme hankkia Tessalle kaverin noin 1,5 vuotta sitten. Tiuku saapui kotiimme karvastamaan sen entisestään. Imuroituamme jo seuraavana päivänä lattia on täynnä karvatuppoja. Allergiani ja astmani ovat siitä huolimatta olleet paremmassa kunnossa kuin koskaan. Viime keväinä en ole oikeastaan kärsinyt siitepölyallergioistakaan enkä enää edes pahemmin reagoi allergisoiviin ruoka-aineisinkaan. 

Miksi siis näin? Ensinnäkin ulkoilen nykyään enemmän koirien myötä. Sitä myötä saan enemmän raikasta ilmaa, mutta hengitän myös enemmän esimerkiksi siitepölyä ja saasteita. Koirat tuovat enemmän siitepölyä sisälle ja altistun jatkuvasti koiran hilseelle. Saan siis ilmaista siedätyshoitoa. Yritän myös olla melko hyvässä fyysisessä kunnossa (tarkoitan tällä niin sanottua perusterveyttä) ja liikkua tarpeeksi, jotta keuhkojenikin kunto pysyisi hyvänä. Tämä ei kuitenkaan selitä allergioiden rauhoittumista, koska olin urheiluaikoinani paljon paremmassa fyysisessä kunnossa.

Tessa ja Tiuku ovat siis helpottaneet allergioitani, vaikka olisi luullut asioiden menevän juuri toisinpäin. Allergiat lisääntyvät, koska olemme yhä hygieenisempiä eikä kehomme altistu enää luonnollisille asioille (en pelkästään keksi tätä päästäni, vaan tästä on myös tutkimuksia, katso täältä tai vaikka täältä). Sen takia elimistö tulkitsee ne vieraina ja alkaa taistella niitä vastaan. Siksi lastenkin on hyvä pienestä asti altistua kaikenlaisille aineksille eikä lasten kanssa pidä olla liian hysteerinen muun muassa tuttipullojen keittelyjen kanssa. Antakaahan siis lasten maistella multaa ja nurmikkoa kaikessa rauhassa! :)

Upp och hoppa i juni -treeniblogihaaste

Huomasin tänään Midnattsloppetin lähettiläsvuoden (katso täältä mistä puhun) kautta tutuksi tulleen Idan Instagramissa kesäkuun treeniblogihaasteen, johon päätin lähteä mukaan. Haasteessa on tarkoitus kirjoittaa kesäkuun jokaisena päivänä numeron osoittamasta aiheesta. Tälle päivälle eli siis kesäkuun ensimmäiselle päivälle sattui 1. en introduktion till min träningsblogg eli esitellä oma treeniblogi.

Aloitin tämän blogin oikeastaan alun perin, kun minut valittiin Midnattsloppetin lähettilääksi viime vuonna. Olin kirjoittanut joitakin blogeja aiemmin, mutta en yhtään treenaukseen tai hyvinvointiin liittyvää blogia. Blogi kuitenkin alun jälkeen "kuihtui" nopeasti kokoon, sillä Midnattsloppet halusikin, että blogailen heidän sivuilleen. Lähettiläsvuoden jälkeen minulle jäi halu jatkaa kirjoittamista ja etenkin äidinkielellä. Midnattsloppetin sivuille olin kirjoittanut sekä suomeksi että ruotsiksi, mikä oli toki erittäin hyvää harjoitusta, mutta myöskin todella haastavaa sekä aikaavievää. Siispä päätin, että jatkan jo aloitettua blogaamista näillä sivuilla.

Miksi kirjoitan? Pidän ylipäänsä kirjoittamisesta. Olen aina pitänyt. Äidinkielen tunneilla halusin aina kirjoittaa pitkiä aineita - tosin välillä ne aiheuttivat minulle oikeakirjoitusongelmissaan päänvaivaa. Minusta on myös kiinnostavaa jutella ja keskustella hyvinvointiasioista ja treenaamisesta. En väitä, että tiedän paljonkaan asioista, puhun lähinnä omalla kokemuksen rintaäänellä eli kirjoitan siltä pohjalta mitä olen lukenut ja oppinut. Haluan myös jatkuvasti kehittää itseäni ja oppia runsaasti lisää. Se seikka, jota tässä blogissa vielä kovasti kaipaan on vastavuoroisuus eli pistäkääs vaan rohkeasti kommenttia (risuja ja ruusuja), mikäli jotain sanottavaa on! Kuten sanoin, saatan hyvinkin olla monessa asiassa väärässä ja tiedot saattavat olla vielä puutteellisia. Elämä on oppimista varten :)

Mihin blogini tähtää? En halua kirjoittaa vain treenaamisesta vaan myöskin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin liittyvistä asioista. Pyrin tekemään sen hyvin maanläheisesti, sillä en ole erityisen varakas (etenkään tällä hetkellä). Ei siis pelkkiä postauksia esimerkiksi Himalajan vuoristosta tuoduista superfoodeista tai hulppeita matkakuvia toiselta puolelta maapalloa.

Lyhykäisyydessään olen siis aivan tavallinen tallaaja, joka pitää kirjoittamisesta sekä hyvinvoinnista keskustelusta. Jos löydät blogini tämän julkaisun kautta, jää mieluusti seuraamaan, kun luit jo tänne asti! :)