Epäonnistunut tavoite

Jo toiseksi viimeistä kesäkuun blogihaasteen kirjoitusta viedään! Mikä tarkoittaa sitä, että kesäkuu on myöskin hurahtanut ja loma-aika sitä myöten hupenee. Tänään vasta oikeastaan ensimmäisen kerran oli sellainen kesäisempi sää, joten alkoi nyt vasta tuntumaan siltä, että sitä tosiaankin on lomalla. Ja kuukausi lomaa on jo mennyt! En koe vielä ollenkaan palautuneeni ensi lukuvuotta varten. Onneksi tässä on vielä aikaa...

Täytyi ottaa jokin kesäkirja mukaan rannalle.

Lapsuuden aitoa iloa :)

Vesi oli pirun kylmää, tuntui paljon kylmemmältä kuin mökin järven (15 astetta) vesi.

Tänään suunnistin siis tänne kotirannalle, jonne myöhemmin liittyi seuraani Katja sekä Pilvi kahden lapsensa kera. Sain myös aamulla viime viikolla Planet Fitnessiltä tilaamani paketin - LesMillsin vaatteita siis. Olivat ihan hyviä, mutta spinninghousut joudun varmaan palauttamaan, kun ovat hiukan liian isot. Tuo takkikin oli ehkä vähän heppoisempi, kuin mitä olin ajatellut, mutta kaipa tuo kestää...

Planet Fitnessiltä tulleet vaatteet: takki, fitness-toppi, pyöräily toppi ja toinen fitness-toppi.

Päivän kirjoitus koskee tavoitetta, jonka olen "missannut" eli jota en ole saavuttanut. Olen aiemmin jo kertonut, että tavoitteiden asettaminen on minulle tärkeää, sillä tarvitsen niitä saavuttaakseni oikeasti jotakin. Minun on hankala keksiä mitään konkreettista tavoitetta, jota en olisi saavuttanut, koska pyrin tekemään tavoitteistani mahdollisimman realistisia ja sellaisia, että ne ovat oikeastikin saavutettavissa. 

Mieleeni tuli kuitenkin tämä jatkuva taistelu tämän painon - tai ei ehkä painon vaan jatkuvan turvotuksen ja "pullukkaolon" kanssa. Lähes ikuisena tavoitteena on ollut se, että olisi mukava olla "omassa itsessään" ja siitä onkin tullut sellainen ikuisuusprojekti. On kausia, kun olo on parempi ja maha pienempi ja sitten tulee taas se kausi, kun on hirveesti stressiä ja töitä ja olo on kuin piukeella punkilla (koiraihmiset ainakin tietää miltä se näyttää, tässä esimerkki niille, jotka eivät ole nähneet). Selkävamma on vaikuttanut hurjasti henkiseen ja fyysiseen olooni sekä estänyt minua liikkumasta tavoilla, joista nautin eniten ja joilla myös saisin nopeasti oloni ja ulkomuotoni paremmaksi. Nyt siis ollaan taas takaisin siinä punkki-vaiheessa. Täytyisi löytää jokin kultainen keskitie, jolloin ei jojoilisi edestakaisin sekä hyvä vaihtoehtoinen ja tarpeeksi koukuttava tapa liikkua siihen asti, kun pääsen taas liikkumaan niillä vanhoilla parhailla tavoilla. Helpommin sanottu kuin tehty! Any ideas?