Treeniturinaa: Muistoja vuosien takaa.

Tänään on vuoro kirjoittaa aiheesta, mitt första träningsminne, eli ensimmäisestä treenimuistostani. Olen miettinyt pääni puhki, mikä olisi ensimmäinen treenimuistoni, mutta en osaa laittaa niitä mitenkään järjestykseen. Johtuu varmaankin siitä, että olen niin pienestä asti (4-vuotiaasta) harrastanut taitoluistelua ja myöhemmällä iällä melkein "asunut" jäähallilla. Ajattelin kuitenkin kertoa ja muistella joitakin luistelutreenimuistoja riippumatta siitä, ovatko ne vanhimpia.

Jäällä jo pienenä.

Äiti vei minut luistelukouluun sinä syksynä, kun täytin viisi. Luistelukoulua ennen olin jo pienenä nauttinut siitä, kun isäni leikki kanssani ulkojäällä ottamalla reppariin ja luistelemalla ympäriinsä. Luistelukoulusta tie eteni nopeasti harjoitusryhmiin ja myöhemmin kilparyhmiin, jossa se loppujen lopuksi vei kaiken ylimääräisen aikani koulun ohella. Muistan monesti hiukan kadehtineeni joitakin koulukavereitani, joilla oli aikaa harrastaa esimerkiksi viulunsoittoa tai muita liikuntamuotoja/urheilulajeja.

Paloheinän jäähallilla alkuverryttelemässä.

Lajin myötä tutuksi tulivat muun muassa Vuosaaren jäähalli kellertävine valoineen, Konalan kolkko jäähalli, Helsingin jäähalli, Pirkkola, Oulunkylä, Paloheinä sekä monta muuta. Aluksi reissasin monesti kaverin ja hänen isoäitinsä kanssa, jonka jälkeen matkustaminen muuttui melko itsenäiseksi. Helsingin jäähalli on jäänyt mieleen parhaana piilohippapaikkana, oli ihan huippua juosta pareittain ympäriinsä ja piiloutua Areenan puolelle. Parasta alkuverryttelyä! Helsingin jäähallissa muistan senkin, kuinka yhtenä päivänä luistelimme harjoitushallin puolella ja huomasimme Pinkin (!) katselevan harjoituksiamme. Pirkkola on jäänyt mieleen ehdottomasti kotoisimpana hallina sekä hallina, jossa aikaa kului varmastikin eniten. Pirkkolan kolkko, mutta kotoisa kuntosali oli ensikosketukseni kuntosaleihin ja kuntosaliharjoitteluun. En ole myöskään unohtanut kahvion puolen porrastreenejä tai sitä, kun vedimme käsivoimilla itseämme pitkiä Pirkkolan penkkejä pitkin. Muistan myös ikuisesti sen hetken, kun näin siellä ensimmäiset kuvanauhat 9/11-iskusta.

Konalasta mieleen ovat jääneet kesäleirit, jossa tauoilla kävimme kaupassa ostamassa eväitä ja superpalloja, jotka olivat "muodissa" silloin. Pelasimme jäähallin pihalla Kymmenen tikkua laudalla -leikkiä ja rakensimme metsässä majaa. Konalan kesätreeneistä muistuu myös mieleen kovat intervallijuoksutreenit, joissa monesti sain astmakohtauksia, mutta joista kuitenkin niin paljon nautin, koska olen sellaista pientä itserääkkääjä-tyyppiä. Konalan "jätemäen" juoksutreeneissä kerran nyrjäytin nilkkani ja muistan sen, kuinka muut lähtivät hakemaan apua ja palasivat valmentajamme kanssa takaisin. Reppana pikkumies ja muut ryhmäläiset auttoivat minut takaisin jäähallille.

Pikku-Anastasian roolissa.

Yksi esimerkki näytösmeikeistä.

Madagaskarin pingviinit.
Meillä oli superhauskaa kolmeen pekkaan, kun saatiin itse suunnitella ohjelmat ja välinumerot.

Ensimmäinen näytösrooli majavana Pocahontas-näytöksessä.

Parhaita kohokohtia luistelukausissa olivat leirit, näytökset, kisamatkat sekä kilpailut. Näytöksissä oli luksusta päästä meikattavaksi ja esiintymään näytösvaloissa tuhansille ihmisille. Oma luokkanikin ala-asteella kävi katsomassa yhden koulunäytöksen. Ikimuistoisimmat roolini ovat olleet pikku-Anastasia sekä yksi Madagaskarin kolmesta pingviinistä. Kilpailuissa puolestaan muistan ikuisesti hilelakan ja sen tuoksun kopeissa, jännityksen (joskus liiankin kovan) sekä etenkin onnistumiset. Muistanpa myös yhden kerran, kun kisakumppanilla jännitys meni liian pitkälle ja hän oksensi jäälle, jolloin jää jouduttiin jäädyttämään uudelleen.

Leppävirroilla kesäleirillä.
Siellä herätin vahingossa Carolina Kostnerin (italialainen moninkertainen arvokisamitalisti) päiväunilta, kun erehdyin ovesta.

Kisakallion bilepoppoo sinappitalossa. Hilpeetä porukkaa. :D

Maajoukkueen valintaleirillä kortinpeluuta.

Vierumäellä ja Kisakalliossa olen viettänyt kivoja hetkiä. Vierumäellä kaikista jännimmät muistot olivat maajoukkueen valintaleirillä, jossa onnistuin satuttamaan istuinkyhmyni (lihas repesi irti luusta). Satuinpa myös satuttamaan kerran Vierumäen volttimontun trampalla nilkkani, kun se jäi trampoliinin väliin, rasahti ja venähti. Siitä kaikuu edelleenkin oma huuto korvissa. Onneksi luistelukaveri jäi seurakseni, kun muut aloittivat tanssitunnin ja onneksi lomalla ollut lääkäri sattui kulkemaan ohi ja haki apua (kolme K:ta). Sellainenkin hauska muisto Vierumäeltä tulee mieleen, että ystäväni oli kutsuttu dopingtesteihin, kun olin ollut maajoukkuehaastatteluissa enkä millään voinut uskoa sitä, joten kuljin ympäri "kämppää" etsien ja huudellen häntä. Oli vissiinkin pikkaisen hauska näky. :D Kisakalliossa muistan sinappitalon ja siellä pidetyt "pippalot". Pippalot tarkoitti siihen aikaan vain tanssia ja hauskanpitoa.

Latviassa tein täydellisen ohjelman ja voitin ensimmäisen (ja ainoan) kerran ulkomailla.

Itävallan Feldkirchin upeissa maisemissa.

Slovenian Celjessä.

Italian Bolzanossa.
Tulkintaohjelmakilpailun palkintojenjako.

Bolzanossa hotellin katolla.

Bromman reissun saalis!

Bromman poppoo ja kannustuslakana, joka on edelleen tallella.

Kisamatkoista parhaimpina tulevat mieleen reissut Italian Bolzanoon sekä Ruotsin Brommaan. Italiassa oli mahtavat maisemat sekä normaalin ohjelman lisäksi tulkintaohjelmakilpailu. Siihen tehtiin itse ohjelma, ja minä olin tehnyt sen Esperanza-nimiseen kappaleeseen. Sillä tulin kolmanneksi ja musiikista tuli seuraavana vuonna minun ohjelmamusiikkini. Ruotsin Brommassa meillä oli rento ja mukava porukka, joka menestyi älyttömän hyvin (itse olin 3. sarjassani). Meillä oli mahtava kannustuslakana ja -huudot tehtynä sekä kisaharjoituksissa omalla jäällä soi tekemäni Britneyn kappaleista poltettu levy.

Tästä tulikin tilkkutäkki muistoja. Niitä on hurjasti lisääkin, mutta jätetään niitä myöhemmäksikin, jos sattuvat tulemaan ilmi. Laitan loppuun vielä muutamia kuvia eri muistoista. Ehkä varmaan huomaa ja kuulee, että luistelu on ollut isoakin isompi osa elämää! :)