perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lajit (vaiko yksi laji), joita olen harrastanut...

Eilen jäi taas rustailematta, kun mökille tuli uusia asukkeja, joten aika meni heidän kanssaan. Pelattiin perinteistä mökkipeliä krokettia sekä illemmalla Unoa ja Jengaa. Mökkiväsymys alkoi näkymään pahasti koirissa, kun Tiuku oli nukahtaa koko ajan pystyyn ja rupesi uupumuksessaan murahtelemaan kaikille. Ymmärrettäväähän se - jokainen meistä on väsymyksessään ärtynyt. :D Muuten eilinen meni aika lailla taas laiskotellessa ja pelatessa muun muassa Hay Day:ta, joita kaikki mökillä olleet (lukuun ottamatta koiria) pelaavat ahkerasti. Ollaan pelissä myös samassa farmihteisössä, joten yritetään saada hyviä palkintoja. Siihen tää maailma on mennyt, että vaikka ollaan yhdessä, ollaan verkossa! No ei, kyllä me toki vietettiin aikaa myös ihan kasvotusten.

Eilen oli tarkoitus kirjoittaa haasteen mukaisesti urheilu- tai liikuntalajeista, joita olen harrastanut. No, niitähän ei ole oikeastaan montaa ja ne on laskettavissa muutamalla sormella. Taitoluistelu on tunnetusti the one and only, jonka parissa olen jokseenkin edelleenkin tuomarointitehtävissä. Ehdin harrastamaan taitoluistelua yhteensä noin 12 vuotta, 4-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Tuossa ikähaarukassa  ja tuossa ajassa ehtii tapahtumaan paljon! Aloitin luistelun silloin, kun olin tarhassa ja lopetin lajin ollessani lukion tokalla. Aikamoista. Luistelu tulee aina olemaan osa minua ja ilman sitä en olisi ollenkaan se henkilö, joka tällä hetkellä olen. Se on siis muovannut minua hyvässä ja pahassa.

Taitoluistelu vei oikeastaan koulun ohella kaiken aikani, joten en sitä harrastaessani voi sanoa varsinaisesti harrastaneeni muuta. Taitoluisteluun kuului kuitenkin paljon muuta, etenkin tanssia. Tanssitunteja oli baletista hiphopiin. Eniten meillä oli balettia. Yläasteella olin myöskin tanssiluokalla, jossa tanssimme lähinnä jazzia, show'ta ja nykäriä.  Kävin myös tanssiopistolla yhden street-kurssin.

Taitoluistelun kautta tutuksi tulivat myös muun muassa aerobic, voimistelu ja kuntosaliharjoittelu. Lisäksi kaikennäköiset kehonpainoharjoittelut olivat tuttuja oheisissa eli kuivatreeneissä unohtamatta ollenkaan juoksua ja yleisurheiluharjoitteita. Juoksun ja kuntosaliharjoittelun kanssa olen siis puuhastellut jo pitkään.

Yleisurheilua harrastin ihan oikeastikin taitoluistelun lopetettuani, kun päätin vielä kokeilla olisiko minusta kilpailemaan ja etenkin kestääkö kroppani. Ehdin ainoastaan yhden pidennetyn kesän ajan harrastaa yleisurheilua: osallistuin muun muassa 4 x 100 metrin viestikilpailuun ja kolmiloikka- ja pituushyppykisaan. Kolmiloikka ja pituushyppy olivatkin päälajejani ja niihin oli helppo jatkaa luistelusta saadun ponnistusvoiman avulla. Pääsinkin hyvin mukaan ikäisteni kilpailuihin harrastamatta lajia aikaisemmin ollenkaan, vaikka tekniikka oli mitä oli niin lyhyellä harjoittelulla! Yleisurheilukin jäi sitten sen sileän tien, kun sain taas uuden liikuntavamman. Olin päättänyt lajin alotettuani, että nyt saa terveys mennä etusijalle: jos loukkaannun, lopetan heti. Ja näin tein. Olin luistelussa kärsinyt jo niin monta vuotta loukkaantumisista, joten kroppa todella tarvitsi breikin.

Sellaisen breikin pidinkin, kunnes lopulta kaverini kanssa liityin kuntokeskukseen. Tuolloin kävin siellä kuntosalilla ja tutustuin ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaan. Molemmilla into kuitenkin ajan myötä hiipui, joten erosimme kuntokeskuksesta ja edessä oli taas tauko. Kunnes sitten yliopistoaikanani tutustuin taas parissa muussa kuntokeskuksessa ryhmäliikuntaan ja loppujen lopuksi en voinut enää mitään, LesMills-tunnit veivät minut mukanani. Aikoinaan paljon parjaamastani lajista eli ryhmäliikunnasta tuli lempparini. Satuinpa myös myöhemmin saamaan siitä sivutyön. Niin ne ajat ja mieli muuttuvat!

Midnight Run 2012. Ensimmäinen juoksukilpailu. Satoi aivan kaatamalla, mutta oli silti ihan älyttömän hauskaa. Siitä se sitten lähti!
Edelleen veri vetää kovasti kilpailuihin ja liikuntatapahtumiin, ja siksi olen juoksussa pyrkinyt osallistumaan erilaisiin juoksutapahtumiin. Helppo tapa osallistua ja saada pientä kilpailu-minää taas esiin, mutta hyvässä ja rennommassa hengessä. Minun täytyy tunnetusti myös asettaa itselleni tavoite edistyäkseni ja se on hankalaa, mikäli en voi osallistua mihinkään kilpailuun. Sen takia tämä juoksemattomuus ja puolimaratonien peruuntuminenkin harmittaa niin vietävästi!

Tulihan niitä lajeja loppujen lopuksi listattua jos jonkin verran ja ollaanhan tässä vielä nuoria, joten kurotaan nyt "vanhemmalla iällä" kiinni se mitä lapsuuden luistelumäärissä menetin! Kunhan kroppa vain kestäisi...

Loppuun vielä tradition mukaisesti eilisen mökkikuvia:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti