Are you tough enough?

Lähtö

Lauantaina olin promoamassa SATS ELIXIAa Tough Viking -esteratakisassa. Vasta perjantaina tarkemmin rupesin katsomaan mitä tuo Tough Viking, jota oli kovasti SATSilla mainostettu pitää sisällään. 15 erilaista estettä, mukana jääkylmää vettä, sähköä, tulta, piikkilankaa, nelimetrinen ramppi ja niin edelleen... Yllättävän moni tuttu oli menossa, ja rupesin itsekin ajattelemaan, että miksiköhän minulta oli mennyt kokonaan tämän tapahtuman ilmoittautuminen ohi. Toisaalta pohdin olisiko minusta ollut siihen, sillä tuli ja 10 000 voltin sähkö eivät olleet mitenkään kovin houkuttelevan kuuloisia.

Rexona-ramppi ja konserttilava, jolla esiintyi Pete Parkkonen ja Apulanta.

No, lauantaina pääsin kuitenkin töiden lomassa näkemään ainakin osittain mistä oli kyse. Ja voi että, kuinka olisinkaan halunnut olla mukana! Tulieste oli paljon pienempi, kuin mitä olin kuvitellut ja sähköstäkin olin kuullut, ettei se oikeastaan ollut mitenkään kovin kivuliasta, vetää vain jalat alta ja tuntuu hiukan inhottavalta. Promon ohella pääsin näkemään ensimmäisen Pain-nimisen esteen, jossa amerikkalaisen jalkapallon pelaajat pistivät hanttiin ohi pyrkiville juoksijoille; näin myös odotettua pienemmäksi osoittautuneen tuliesteen; hurjan ison rampin, jonka päälle osa punnersi hienosti itsensä; ja viimeisen sähköesteen, jossa kilpailijoiden päälle suihkutettiin isolla paineella vettä ja  jossa sähköverho sai osan kaatumaan melkein nenilleen. 

SATS ELIXIAn "kojussa" promoamassa.

Mikä parasta tässä tapahtumassa, kilpailijoiden tuli allekirjoittaa avunantosopimus, jossa sitoutuvat auttamaan muita enemmän tai vähemmän pulassa olevia kilpailijoita. Niin myös nekin kilpailijat, jotka eivät ilmestyneet kilpailuun joukkoeessa tai parin kanssa saivat apua tarvittaessa. Ja mitä harvinaista herkkua nykyaikana, kun jatkuvasti kuulee, ettei tuolla kaduilla kukaan auta mikäli jotain sattuu... Ihailtavaa olikin katsoa kuinka tutut ja tuntemattomat auttoivat toisiaan, parhaiten sen näki tuolla neljän metrin korkuisella Rexona-rampilla, jossa kilpailijoita vedettiin monin käsin ylös. Apua tarvittiinkin, sillä yhden viidestäkymmenestä arveltiin pääsevän sen ylös omin avuin. Mikäli jotain estettä ei millään pystynyt suorittamaan, tuli suorittaa 30 rangaistuspunnerrusta. 

Ihan mahtava sää osui kisalle, aurinkoista ja parikymmentä astetta.

Odotetusti 12 kilometrin ja 15 esteen jälkeen maaliin saapui ruhjeita saaneita, nilkkansa nyrjäyttäneitä, mutaisia, märkiä, mutta hyvin iloisia ihmisiä, joista jokainen oli ylittänyt itsensä. Ehdottomasti yksi parhaista tunteista mitä voi kokea. Ensi vuonna, jos ja kun selän on oltava kunnossa, haluan ehdottomasti mukaan tähän kisaan! Yksi uusista ja hulluimmista tavoista haastaa itseään, ja siitä, jos mistä itse pidän kovasti.

Sähköeste ja maali!

Ohessa linkki koostevideoon Helsingin tapahtumasta. Kuka muu hullu kansa tällaiseen kilpailuun hullaantuisi kuin suomalaiset! Toisaalta, jos tässä ei ole vielä tarpeeksi haastetta, suosittelen katsomaan aivan hullua Death Race -kilpailua. Kilpailu kestää monta päivää, eivätkä kilpailijat tiedä mitä heillä on edessään saatikka milloin kilpailu loppuu. Kaiken kukkuraksi Death Race -kilpailussa tulee allekirjoittaa sopimus, jossa kilpailijat tiedostavat voivansa kuolla. Have a look.