Tiedätkö sen tunteen, kuinka on mukamas niin kiire, ettei ehdi liikkumaan? Syy miksi olen ollut hiljainen pitkääkin pidempään blogin puolella on ollut juuri se sama. Kiire. Syksy meni loppuopintoja - kursseja ja gradua - vääntäessä, sekä paria eri työtä tehdessä. Ja kyllä, kiire oli ja töitä riitti aamusta iltaan. MUTTA.
Tässä tulee se pointti. Huomaatko kuinka se ainoa pienikin ylimääräinen aika menee esimerkiksi television katseluun tai surffailuun sosiaalisessa mediassa? Ihan huomaamatta aikaa olisikin ollut esimerkiksi lyhyeen kävelylenkkiin ulkona. Vaikka totean kyllä samaan syssyyn, että syksyllä tuli katseltua hyvin vähän televisiota ja muutenkin sosialisoitua todella vähän yliopiston ja töiden ulkopuolella. Kuinka paljon parempi olo jo pienestä liikunnasta tulee, kun sitä vertaa television ääressä istuskeluun! Ja voihan siinä samallakin puuhata jotakin. Mulla on nykyään tapana rullailla iltasin (lähinnä selkä auki, mutta myös lihaksia) sekä venytellä.
Tässä raskaan syksyn jälkeen sitä huomasikin kuinka oli päästänyt itsensä - ja etenkin kipeän selkänsä - taas huonoon kuntoon, koska tuli ISTUTTUA niin paljon. Tiesitkö, että istuminen tutkitusti tappaa?! Kyllä. Istun tälläkin hetkellä ja jo selkä valittaa. Etenkin jos olet esimerkiksi toimistotyössä, mieti pystyisitkö tekemään töitä seisten tai esimerkiksi pitämään pieniä jaloittelu-/jumppataukoja. Jos lähdet lounaalle muualle, kävele paikasta toiseen (myös portaat hei!). Mulla on tapana opettajantyössä oikeastaan vaan seistä ja kävellä luokassa, en oppituntien aikana istu ollenkaan. Sen sijaan suunnitellessa, korjatessa yms. tulee istuttua ihan liikaa.
Ja tiedätkö vielä mitä? Tää surullisen kuuluisa välilevyn pullistuma myöskin vaikuttaa mielialaan laskevasti. Se yhdistettynä syksyn pimeyteen ja istumiseen sai taas syömään enemmän ja etenkin epäterveellisemmin. Sitä myötä olo on ollut taas "paisuneempi" (sen lisäksi, että kiloja on tullut taas lisää) ja henkisesti paljon ahdistuneempi. Kuinka paljon fyysinen olo vaikuttaakaan henkiseen ja toisin päin. Ei sitä turhaan sanota, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.
Kävin Lontoossa hiihtolomalla viime viikolla, ja pääsin näkemään auringon! Wohoo! Tuli kova ikävä kevättä ja kesää. Sitä niin unohtaa täällä Suomessa monesti kuinka sellanen asia kuin aurinko on ees olemassa saatikka paljonko siitä saa energiaa. Kohta ollaan onneksi jo maaliskuussa, ja keväänkin on uhkailtu jo pikkuhiljaa alkaneen. Tässä kuitenkin sillä välin terkut aurinkoisesta Lontoosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti