Fustran taikaa

Kuten jo aiemmin täällä olen todennut, lopetin syksyllä opettajan hommat sisäilmaongelmien vuoksi ja päätin vaihteeksi kokeilla liikunta-alaa kokoaikaisena työnäni. Satuinkin pian saamaan töitä Fustralta. Kahden viikon intensiivisen Fustra-peruskoulutuksen jälkeen minusta tuli Fustra-yksilövalmentaja - pääsin siis ensimmäistä kertaa kokeilemaan siipiäni varsinaisena yksilövalmentajana kuntokeskuksessa.

Kukkia ihanalta asiakkaalta!

Mitä Fustra on? Nykyään Fustra alkaa olla jo melkoisen tunnettu ja suosittukin Suomessa. Fustra on palkittu liikuntamuoto (Vuoden liikuntatuote 2012), jossa keskitytään lihastasapainon saavuttamiseen ja ylläpitoon. Tämä tarkoittaa siis lihaksistomme heikkojen lihasten vahvistamista ja etenkin erittäin tärkeisiin kehon syviin lihaksiin keskittymistä. Ne niin kovin helposti treenatessa tuppaavat unohtumaan, kun keskitytään pumppaamaan rautaa, käymään ryhmäliikuntatunneilla tai juoksemaan pidempiä lenkkejä nopeammin. Kaikki liikkeet ja liikunnan ajatus lähtee kuitenkin syvistä lihaksista, jotka tukevat koko vartalomme asentoa. Kun nämä syvät lihakset ovat heikot, vääntyy kehommekin helposti väärään asentoon ja siten aiheuttaa painetta ja kipua. Voit vaikka verrata sitä siihen kuinka huonekasvi kääntyy kasvamaan vinoon. Jos et tee korjausliikettä ajoissa, voi olla, että kasvin varsi napsahtaa poikki tai nuukahtaa. Sama tapahtuu kehollesi. 



Fustra on todistetusti auttanut niska- ja hartiakipuihin, se on lisännyt liikkuvuutta sekä sen avulla ihmiset ovat saaneet pudotettua painoa turvallisesti. Fustrassa keskitytään liikkeiden oikeaoppiseen suorittamiseen, jonka vuoksi yksilövalmentajan on oltava käytännössä suomalaiselle epätavallisen iholla. Normaaliin personal trainingiin verrattuna valmentaja on vielä enemmän korjaamassa ja koskemassa. Monesti Fustraa verrataan pilatekseen, ja niissä onkin paljon yhteneväisiä piirteitä. Pilateksessa harvoin ohjaaja on kuitenkaan niin läsnä ja koko ajan korjaamassa. Itse näen Fustrassa paljon yhteneväisyyksiä pilatekseen - kuin myös fysioterapiaan. Monet liikkeet olivatkin minulle ennestään tuttuja fyssarilla niin monesti käyneenä. Fustraan toki kuuluu, kuten muuhunkin yksilövalmennukseen, olennaisena osana edistymisen seuranta eli testaus eri tavoin sekä ruokavalio (asiakkaan näin halutessaan).

Fustra-ohjaajani pesti oli lyhyt erinäisistä syistä, mutta kehotan ehdottomasti kokeilemaan Fustraa, mikäli et ole vielä kokeillut. Minulla on vinkata sinulle mukavia entisiä kollegoitani tai voit itsekin varata ajan Fustran sivujen kautta. Näytetunnilla lajia pääsee kokeilemaan melko edullisesti! Fustrasta löytyy haastetta myös kokeneemmille liikkujille ja itse olen ainakin ottanut pysyvästi Fustran omaan treenihjelmistooni. Ainoa miinuspuoli Fustrassa on sen hintavuus, jonka vuoksi ihan kaikilla ei siihen ole varaa. Toisaalta, mitäpä sitä ei tekisi terveyden vuoksi...

Ennen Fustran...

Jälkeen Fustran...

Ystäväni Aleksi, toinen suositun Kaikki Paketissa -blogin takana olevista kirjoittajista, suostui harjoitusasiakkaakseni Fustran näyttökokeeseen. Verratkaahan eroa ryhdissä ennen Fustraa ja jälkeen... Kuvien välillä on eroa tunti. 

Breath of fresh air

Tiedättekö, kun joskus täytyy tehdä tosi vaikeita päätöksiä? Sellaisia, jolloin täytyy ottaa riskejä ja heittäytyä tyhjän päälle? No yksi sellainen tuli tehtyä tossa syksyllä. Olin töissä koulussa, jossa viihdyin työilmapiirin puolesta oikein hyvin. Pääsinpä ihan huippureissulle Ruotsiinkin oppilaiden kanssa melkein viikoksi. Sellaisille, joille opettajat harvoin pääsevät mukaan. Kuitenkin koko syksyn olin ollut enemmän tai vähemmän kipeänä kärsien hengitysongelmista, päänsäryistä, äänen käheydestä, vatsaongelmista, jatkuvista flunssista ja kuumeesta. Jossakin vaiheessa syksyä selvisi, että koulussa on muutkin opettajat kärsineet vastaavanlaisista ongelmista - yhdelle oli jopa kehittynyt astma koulussa työskentelyn aikana. Puhutaan siis sisäilmaongelmista, jotka ovat usein tabu koulumaailmassa.

Todella huolestuttavaa on se, että näistä asioista ei puhuta avoimesti. Miettikäähän, kun koululaiset altistuvat näille ongelmille parhaimmillaan koko koulussaoloajan? Pahimmillaan sisäilmaongelmille on altistuttu jo päiväkoti-ikäisenä. Mitään ongelmaa ei välttämättä huomata koulussa, mutta myöhemmin ongelmia voi ilmaantua. Tässä kyseisessä koulussa siis moni oli jo altistunut, mutta lähes kukaan ei ollut ilmoittanut asiasta eteenpäin. Koulusta ei varsinaisesti tietääkseni ollut koskaan löytynyt hometta, mutta tietynlaista pölyä (nyt en muista mikä tuon pölyn nimi oli) kylläkin, joka saattaa aiheuttaa vastaavanlaisia ongelmia.

No, syksyllä kävin lääkärissä ja soittelin työterveyteen monta kertaa. Mitään infektioita ei löytynyt, joten ongelmat johtuivat mitä ilmeisimmin sisäilmasta. Viikonloppuisin ja lomilla oireet hiukan helpottivat, työviikolla oireet pahenivat loppuviikkoa kohden. Loppujen lopuksi päädyin kyselemään työterveydestä, mikä olisi ratkaisu tilanteeseen, sillä tilanteesta tuli sietämätön. Työterveydestä tarjottiin mahdollisena ratkaisuna ilmanpuhdistinta luokkaan. En uskonut tämän vaikuttavan siihen, että altistun muuallakin kuin omassa luokassani, joten kyselin, josko olisi mahdollisuutta saada lääkärintodistusta asiasta, jonka avulla voisi esimerkiksi vaihtaa koulua. Vastaus oli selvä: sellaista ei myönnetä. Eli käytännössä vaihtoehto on joko jatkaa oireiden pahentuessa tai sitten irtisanoutua ja hypätä tyhjän päälle. Sanomattakin selvää, valitsin jälkimmäisen. Rehtorimme oli onneksi ymmärtäväinen.

Irtisanoutumisestani alkoi pyöriä työvoimatoimiston (tai olisikohan oikeammin sanoa työttömyyskassan) puolesta kolmen kuukauden karenssi, koska ainoastaan lääkärintodistuksella (jota ei sisäilmaongelmien vuoksi anneta) irtisanoutuminen on pätevää. Siellä siis tulkittiin, että olen irtisanoutunut syyttä. En siis voinut saada työttömyyskassasta ansiopäivärahaa etsiessäni uutta työtä. Totta puhuen, tuossa vaiheessa en ajatellut muuta kuin, että en jaksa olla enää yhtään päivää kipeänä ja haen samantien uutta työpaikkaa. Päädyinkin sitten liikunta-alalle, josta lisää myöhemmin.

Ongelmia sisäilma-asioissa on monia. Ensinnäkin, ehkä suurin ongelma on se, että asioista ei koskaan saa puhua avoimesti, koska koululle tulee huono maine. Minä (kuten monet muutkin opettajat) taas pelkään puhua asiasta avoimesti, koska tulevaisuudessa se voi estää minua saamasta töitä koulussa. Pieni maa, pienet piirit. Olen kuitenkin elämäni aikana ollut ainakin seitsemässä koulurakennuksessa ja ainoastaan yhdessä olen oireillut. Toiseksi, iso ongelma on se, että kaikki eivät oireile. Useimmiten astmaatikot (kuten myös minä) ja allergikot reagoivat ensimmäisenä. Kolmanneksi, kaikki eivät oireile samalla tavalla. Yksi oireilee vatsaoirein, toisella hengitys reistailee, kolmas saa flunssia, neljännen päätä särkee. Jokainen näistä on helppo diagnosoida jonkin muun taudin alle ja siksi sisäilmaongelmat jäävät usein pimentoon. Neljäs pointti on se, että sisäilmaoireita usein vähätellään. Ajatellaan sen olevan luulosairautta tai perusflunssaa. Viidenneksi, sisäilmaongelmia on edelleen haasteellista tutkia eikä siihen ole kunnollisia resursseja. Nähdään parempana hoitaa oireita eikä ehkäistä ongelmaa. Kerran altistuttuaan seuraava altistuminen on jo vakavampaa - siksi monet opettajat ovat kiertäneet kokeilemassa homeisesta koulusta toiseen ja joutuneet loppujen lopuksi vaihtamaan alaa.

Koulut ja päiväkodit ovat entistä huonommassa kunnossa. Olen myös kuullut, että ongelmia kouluissa peitellään usein muun muassa maalaamalla uudella maalilla vesivahinkojen päälle - sen sijaan, että itse ongelmalle tehtäisiin jotain. Joskus rakennuksia uudelleenremontoidaan, mutta huolettomasti, jolloin ongelmat jatkuvat. Jotain asialle pitäisi tehdä. Home aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia, jotka voivat muuttua kroonisiksi. Ei peitetä villaisella vaan puhutaan avoimesti. Ennaltaehkäisy olisi halvempaa kuin isojen massojen jälkihoito. Kaikki tuntevat koulujen henkilökuntaa, koululaisia ja koululaisten vanhempia. Arvostakaa omaa ja lähimmäistenne terveyttä ja hyvinvointia. Terveys ennen kaikkea.

Itselleni ratkaisu oli lähteä pois koulusta - ja koulumaailmasta. Ainakin hetkeksi. Pelottava ratkaisu, johon en yksin olisi pystynyt. Vaihtaminen opettajan kuukausipalkasta ensin työttömäksi ja sitten työhön, josta ei välttämättä tienaa mitään, on koetellut omaa turvallisuudenhakuista luonnettani. Onneksi minulla on ollut oma tukijoukko takanani, sillä alamäkiä ja mustia pilviä on riittänyt. On ollut päiviä, kun olen ollut aivan varma, että päätös oli väärä ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että toisinkin olisin voinut valita. Samaan kouluun en kuitenkaan olisi voinut oireineni jäädä. Oireet ovat hellittäneet suurimmaksi osaksi, tosin olen ruvennut epäilemään, josko sisäilma ehti aiheuttaa jo pysyviä ongelmia... Onko teillä ollut vastaavanlaisia ongelmia? Tai sellaisia hetkiä, kun täytyy hypätä tuiki tuntemattomaan tietämättä yhtään miten pärjää?

Passiiviset lapset

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun ja siitä kerron täällä asteittain. Lyhykäisyydessään olen jättänyt opettajan työt ainakin hetkeksi ja siirtynyt liikunta-alan puolelle.

Opettajana tuli usein mietittyä ja ihmeteltyä sitä, kuinka lapset liikkuvat yhä vaan vähemmän. Koulussa tunneilla istutaan ja vaikka opettajat yrittäisivätkin keksiä mahdollisimman liikunnallisia tunteja, tulee oppilailla istuttua vähintäänkin välitunnit läpensä. Alakoululaiset vielä "joutuvat" (usein ison vastustuksen kera) menemään ulos purkamaan ylimääräistä energiaansa. Sen sijaan yläkoululaiset saavat luvan olla sisällä välitunnitkin. Välitunnit menevät monilla siis oman kännykän näpräilyyn ja löhösohvilla rötköttämiseen. Pahimmillaan siis koko koulupäivä menee istuen. Veikkaisin myös, etteivät monet näistä oppilaista liiku vapaa-ajallakaan.

Minusta tämä on äärimmäisen huolestuttavaa. Tutkitusti istuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia - ylipäätään passiivisuudesta puhumattakaan. Ei mikään ihme, että oppilaat istuvat tunneilla röhnöttäen takapenkeissä! "Ei jaksa" tulee usein vastauksena siihen kysymykseen, josko kannattaisi ruveta hommiin. Samalla koko kansa on passivoitunut. Nykyiset työt ovat vähemmän fyysisiä ja monella tuleekin istuttua lähes kahdeksan tuntia putkeen päivittäin! Työpäivän jälkeen olo tuntuu entistä väsyneemmältä. Varmasti meille kaikille on tuttu se tilanne, kun tulee oltua neljän seinän sisällä pitkä päivä töitä tehden huonossa ilmastoinnissa, eikö? Päivän jälkeen keho tuntuu raskaalta ja mieli on matalalla. Moni pystyy vertaamaan sitä sellaiseen aktiiviseen päivään, jolloin tulee käytyä vaikka pitkällä kävelyllä ystävän kanssa raikkaassa ilmassa ja touhuttua yhtä sun toista. Vaikka liikunta vie energiaa, siitä myös saa sitä hurjasti.

Mielestäni juuri tähän meidän kaikkien tulisi kiinnittää huomiota. Lapset luonnollisesti ottavat mallia vanhemmistaan. Jos vanhemmat ovat passiivisia, eivätkä ymmärrä lasten liikkumisen merkitystä - eivät ymmärrä kannustaa lapsia liikkumaan jo pienestä pitäen, on todennäköistä, että nämä lapset eivät liiku aikuisiälläkään. Mikä sitten puolestaan aiheuttaa muun muassa erinäisiä sairauksia, lihavuutta, henkisiä ongelmia sekä tämän kaiken myötä kustannuksia valtiolle. Tämä ongelma on kaikkien länsimaiden ongelma, joissa kansa valitettavasti elämäntapojensa myötä on lihavoitunut.

Kissa on nostettu pöydälle myös Ruotsissa, jossa SVT on näyttänyt erinomaista TV-ohjelmaa nimeltä Gympaläraren. Ohjelman päähenkilö Kalle Zackari Wahlström yrittää saada syyslukukauden aikana koululaiset omassa vanhassa yläkoulussaan liikkumaan enemmän sekä löytää syitä lasten liikkumattomuuden takana. Taustalta löytyy pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat, varallisuusongelmia (ei varaa liikuntavaatteisiin), itsetunto-ongemia... Minulle itselleni liikunta on aina ollut sydänasia ja itsestäänselvyys, joten olen aina ihmetellyt miksi koululiikunta on monille niin vastenmielistä. Ohjelma valottaa asiaa upeasti ja Kalle pääsee juttusille oppilaiden kanssa myös henkilökohtaisemmista asioista. Valitettavasti tällaisiin keskusteluihin opettajilla harvoin on aikaa. Eivätkä oppilaat monesti halua opettajalle uskoutuakaan. Mielestäni Suomessakin koululiikuntaa voitaisiin välillä katsoa uudesta näkökulmasta - tuleeko kaiken olla suorittamista ja voidaanko kokeilla muitakin lajeja kuin ne ainaiset pesäpallot, yleisurheilut ja suunnistukset?

Mielestäni äärimmäisen hätkähdyttävä on ohjelmassa tehty testi, jossa oppilaat saivat aktiivisuusvyöt  päiviksi. Aktiivisuusvyöt mittasivat kaikenlaisen liikkumisen päivien aikana. Oppilaat istuivat paikallaan 80-90 % päivästä! He liikkuivat vähemmän kuin liikalihavuuspotilaat! Etenkin Ruotsissa ohjelma on herättänyt paljon ajatuksia - ruotsalaisethan ovat tunnettuja siitä, että he liikkuvat mielellään paljon vapaa-ajalla. Seuraavan kerran, kun matkaat Ruotsiin, kiinnitäpä huomiota siihen kuinka kuntokeskuksia ja urheilukauppoja on joka nurkalla. Laske kuinka monta juoksijaa näet kaduilla. Aikaisemminkin olen kirjoittanut siitä, kuinka Ruotsissa tehdään paljon liikunnallisia matkoja - Suomessa ne ovat vasta lapsenkengissä. Kuilu ruotsalaisten aikuisten ja lasten liikunnan määrässä on huikea.

Tästä ohjelmasta on muodostunut yksi minun suosikeistani, koska se yhdistää koulumaailman ja liikunnan. Vaikka ohjelma käsittelee surullista asiaa, on ohjelmassa positiivinen liikunnan fiilis ja pienten asioiden merkitystä korostetaan. Suosittelen katsomaan kaikki jaksot (yksi vielä tulematta) täältä. Jaksot ovat katsottavissa syyskuuhun asti. Hyvää asiaa koulun arjesta, lasten olosta ja samalla opit/kertaat hiukan omaa ruotsin kieltäsi!

Aitoa sokeria, rasvaa ja ruokaa sen olla pitää!

No jo on aikaa vierähtänyt! Melkein elokuun puolella ollaan jo ja meikäläisen päivätyöhön paluu lähestyy. Kesällä olen valitettavasti kärsinyt paljon vatsaoireista ja tutkituttanut vatsaani erinäisillä kokeilla. Tämän hetken diagnoosi on ärtynyt paksusuoli, jota kutsutaan niin sanotuksi romukoppadiagnoosiksi, kun muuta syytä oireille ei löydy. Olen siksi kokeillut uudistaa ruokavaliotani vatsaystävällisempään suuntaan. Olen yrittänyt (jonkin verran) noudattaa FODMAP-ruokavaliota (kts. esimerkiksi täältä Hesarin juttu aiheesta) ja sitä myötä joutunut kulkemaan kaupassa kännykkä kädessä tutkien mitä saan syödä ja mitä aineksia tulisi välttää (tästä kootusta listasta on ollut apua). Vähägluteeninen (tai no, tiettyjä hiilareita suosiva), vähälaktoosinen sekä vain tiettyjä ruoka-aineksia suosiva ruokavalio "pakotti" ostamaan myös uudenlaisia ruoka-aineita, joita en aiemmin ollut kokeillut, mutta monen niistä olen todennut oikein positiiviseksi yllätykseksi. Teinpä muun muassa elämäni maukkaimman mansikkakakun keräämistäni luomumansikoista. Kakku oli sekä gluteeniton että laktoositon. Reseptin kakkuun löysin täältä, mutta muuntelin sitä hieman.

Valmistunut herkkukakku!

Mansikat käytiin poimimassa Sipoossa sijaitsevalta Varpulan luomutilalta.
Sinne toistekin, mansikat olivat maukkaimpia koskaan!

Monipuolista ruokavaliota kannattavana ihmisenä en kuitenkaan FODMAP-ruokavaliolla täysin aio jatkaa eikä sitä toisaalta olekaan tarkoitus noudattaa orjallisesti vaan katsoa, mikä omalle vatsalle sopii ja mikä ei. Ainakin jotkin muutokset tulevat kuitenkin varmasti pysymään. En esimerkiksi juo enää maitoa aterialla ja kahvinkin juontia olen ennestään vähentänyt. Lisäksi ruoka-aineksista kvinoa on löytänyt tiensä pysyvästi ruokakaappiin. Yritän myös tietoisesti välttää turhaa vehnän mättämistä... En kuitenkaan pysty mitenkään loppuelämäkseni luopumaan omenoista, kaaleista, herneistä, mansikoista, kivellisistä hedelmistä, vesimelonista...

Uusia tuulia ruokakaappeihin

Kvinoasalaattia

Ruokavaliota on uudistettu myös muustakin syystä, nimittäin luin ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa -kirjan. Kirja kertoo ruoka-aines kerrallaan siitä kuinka valita aidompaa ruokaa, jossa ei ole säilöntäaineita ja muita myrkkyjä. Niinhän sitä kuvittelisi, että kaikkien EU-säädösten ja muiden tämän maan hygieniahifistelyjen takia ruokaa olisi suhteellisen turvallista syödä, mutta totuus on aivan toista. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että nykyajan ruokatehtailla on kilpailu siitä kuka saa sysättyä eniten myrkkyä myytäviin tuotteisiin. Nilsson nostaa mielestäni melkoisen tärkeät kolme asiaa esille nykyajan ruoka-ajattelusta: 1) koskaan aiemmin ruoan ostamiseen ja valmistamiseen ei ole käytetty näin vähän aikaa, 2) koskaan aiemmin ruokaan ei ole käytetty näin vähän rahaa suhteessa tuloihin ja 3) koskaan aiemmin ei ole tiedetty niin vähän elintarvikkeiden alkuperästä ja sisällöstä. 

Voin kirjan lukemisen jälkeen sanoa, että vaikka olen aiemminkin syynännyt elintarvikkeiden sisältöjä, nykyään ne tulee syynättyä vielä tarkemmin. Eikä enää siinä mielessä, että missä on vähiten rasvaa ja sokeria! Vanhat light-tuotteet ovat jääneet siis historiaan, ollaan vaihdettu moni tuote luomuun enkä ole ostanut enää esimerkiksi mikropopparia (byhyy). Sanonpa vain, että jos yhtään kiinnostaa oma hyvinvointi, niin lukekaapas tämä kirja (ja muuten lukekaa mieluummin alkuperäiskielellä, sillä käännös on surkea, vaikka se onkin kotoutettu Suomen oloihin). Luomutuotteiden myötä toki yksittäisen tuotteen hinta suurenee, mutta sitä tavaraa ei tule myöskään kuskattua kaupasta mielin määrin. Olen muuten myöskin huomannut makueron! Tällä hetkellä luen jo toista Mats-Eric Nilssonin kirjoittamaa kirjaa ja jonossa on toimittajan ensimmäinen kirjakin, joka aiheutti kohua Ruotsissa.

Mehulingolla tehty ensimmäinen mehu

Jos jotakuta vielä mietityttää pitäisikö Nilssonin kirja lukea, tässä muutama "juonipaljastus":

Tiedättekös mitä maidolle tehdään ennen kuin se kaadetaan lasiin? Se 1) separoidaan (= siitä erotetaan kerma --> jäljelle jää rasvaton maito), 2) vakioidaan (= kermaa ja rasvatonta maitoa sekoitetaan kullekin maitolajille ominainen määrä), 3) homogenoidaan (= puristetaan suuren paineen alla hyvin pienten suukappaleiden läpi --> rasvapallot pilkkoutuvat eikä rasva nouse pintaan), 4) vitaminoidaan (= siihen lisätään keinotekoista D-vitamiinia, joka hävisi, kun maidosta poistettiin rasva), 5) pastöroidaan (kuumennetaan --> turvallisempi ja valvottu tuote --> alkuperäisiä aromeja, terveellisiä entsyymejä ja vitamiineja häviää).

Oletko miettinyt joskus mitä tarkoittaa sanahirviö "sisältää fenyylialaniinin lähteen"? No, käytännössä sitä, että tuote sisältää aspartaamia. Älä myöskään hämäänny mikäli tuotteessa ei näy E-koodeja, sillä ne voi olla kirjoitettu auki. Lisäksi esimerkiksi noin 2800 kemiallisesti määriteltyä ainetta voidaan vaan kevyesti ilmoittaa sanalla "aromit".

Blogilinkkejä

Niin se vaan tuli kesäkuun blogihaaste nimeltään "Upp och hoppa i juni" päätökseensä nimittäin tänään on viimeinen päivä kesäkuuta! Osasta aiheita on ollut vaikeampi kirjoittaa ja osasta luonnollisesti helpompi. Muutamina päivinä jouduin skippaamaan kirjoittamisen ja kirjoitin tuplasti seuraavana päivänä. Kaikista aiheista kuitenkin tuli kirjoitettua. :) Kiva vaihteeksi päästä kirjoittamaan hiukan rauhallisempaan tahtiin (vaikkakin tavoitteena on kirjoittaa usein) ja juuri niistä aiheista, joista haluan kirjoittaa.

Viimeisen päivän kunniaksi aiheena on "länkkärlek" eli kertoa treeniblogeista ja/tai -sivuista, joita seuraan ja, joista myös saan inspiraatiota. Alla on niistä muutamia! Kuvat on otettu blogien sivuilta ja niitä klikkaamalla pääset katsomaan mistä on kyse. Annan kuvien ja sivujen puhua puolestaan.;)

Epäonnistunut tavoite

Jo toiseksi viimeistä kesäkuun blogihaasteen kirjoitusta viedään! Mikä tarkoittaa sitä, että kesäkuu on myöskin hurahtanut ja loma-aika sitä myöten hupenee. Tänään vasta oikeastaan ensimmäisen kerran oli sellainen kesäisempi sää, joten alkoi nyt vasta tuntumaan siltä, että sitä tosiaankin on lomalla. Ja kuukausi lomaa on jo mennyt! En koe vielä ollenkaan palautuneeni ensi lukuvuotta varten. Onneksi tässä on vielä aikaa...

Täytyi ottaa jokin kesäkirja mukaan rannalle.

Lapsuuden aitoa iloa :)

Vesi oli pirun kylmää, tuntui paljon kylmemmältä kuin mökin järven (15 astetta) vesi.

Tänään suunnistin siis tänne kotirannalle, jonne myöhemmin liittyi seuraani Katja sekä Pilvi kahden lapsensa kera. Sain myös aamulla viime viikolla Planet Fitnessiltä tilaamani paketin - LesMillsin vaatteita siis. Olivat ihan hyviä, mutta spinninghousut joudun varmaan palauttamaan, kun ovat hiukan liian isot. Tuo takkikin oli ehkä vähän heppoisempi, kuin mitä olin ajatellut, mutta kaipa tuo kestää...

Planet Fitnessiltä tulleet vaatteet: takki, fitness-toppi, pyöräily toppi ja toinen fitness-toppi.

Päivän kirjoitus koskee tavoitetta, jonka olen "missannut" eli jota en ole saavuttanut. Olen aiemmin jo kertonut, että tavoitteiden asettaminen on minulle tärkeää, sillä tarvitsen niitä saavuttaakseni oikeasti jotakin. Minun on hankala keksiä mitään konkreettista tavoitetta, jota en olisi saavuttanut, koska pyrin tekemään tavoitteistani mahdollisimman realistisia ja sellaisia, että ne ovat oikeastikin saavutettavissa. 

Mieleeni tuli kuitenkin tämä jatkuva taistelu tämän painon - tai ei ehkä painon vaan jatkuvan turvotuksen ja "pullukkaolon" kanssa. Lähes ikuisena tavoitteena on ollut se, että olisi mukava olla "omassa itsessään" ja siitä onkin tullut sellainen ikuisuusprojekti. On kausia, kun olo on parempi ja maha pienempi ja sitten tulee taas se kausi, kun on hirveesti stressiä ja töitä ja olo on kuin piukeella punkilla (koiraihmiset ainakin tietää miltä se näyttää, tässä esimerkki niille, jotka eivät ole nähneet). Selkävamma on vaikuttanut hurjasti henkiseen ja fyysiseen olooni sekä estänyt minua liikkumasta tavoilla, joista nautin eniten ja joilla myös saisin nopeasti oloni ja ulkomuotoni paremmaksi. Nyt siis ollaan taas takaisin siinä punkki-vaiheessa. Täytyisi löytää jokin kultainen keskitie, jolloin ei jojoilisi edestakaisin sekä hyvä vaihtoehtoinen ja tarpeeksi koukuttava tapa liikkua siihen asti, kun pääsen taas liikkumaan niillä vanhoilla parhailla tavoilla. Helpommin sanottu kuin tehty! Any ideas?

Siksi kirjoitan...

Miksi kirjoitan?

Syitä on varmasti monia, mutta ensinnäkin kirjoitan, koska kirjoittaminen on mielestäni mukavaa ja jollain tavalla terapeuttista. Olen pienestä asti pitänyt kirjoittamisesta. Jo ala-asteella kirjoitin helposti yhdellä tarinalla koko ainekirjoitusvihkoni täyteen. Joskus jopa ajattelin, että tulevaisuudessa minusta tulisi kirjailija.

Jollain tavalla veikkaan, että lingvistipuoleni nousee minussa esiin ja se on osasyy siihen miksi tykkään kirjoittaa. Olen toki tottunut kirjoittamaan enemmän vieraalla kielellä - pääosin englannilla - ja siksi olenkin huomannut, että suomeni on ruvennut rapistumaan. Sekin on ehkä yksi syy miksi haluan kirjoittaa - jotta saisin taas aktivoitua suomen kieltä. Koulujen jälkeen on tullut harmillisen vähän kirjoitettua suomeksi. Yliopistossakin kirjoitin pääosin englanniksi ja ruotsiksi, ainoastaan hyvin harvat kurssit olivat suomeksi.

Minusta on myös mukavaa keskustella asioista samanmielisten kanssa (eli siis rohkeasti vaan kommenttia) sekä jakaa vinkkejä ja tietoa, jos siitä vain jollekin on apua. Lisäksi luen miellelläni toisten samanmielisten (ja ehkä vähän erimielistenkin) blogeja ja haen niistä inspiraatiota, motivaatiota, vinkkejä ja ideoita. En väitä olevani mikään ekspertti oikeastaan missään asiassa ja opin miellelläni aina lisää. :)